------------------------------------------------------------------------------------------------
Videoitakin ois. mutta lataaminen kestaa liian kauan. :)
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Ensiapua ja lentamista
------------------------------------------------------------------------------------------------ 
Koh Tao, Joulu lahestyy, mika se on?
Tama kuva on nyt vahan hassu ja myohassa, en ole paras laittaan naita kuvia tanne, nytkin yritin laittaa monta ja toi yks vaan tuli, kysynpa seuraavana silta anniinaltamme apua :) Mutta kuva on Don Det:lta, kaunista oli :)Kohta on joulu ja taalla jouluvaloja ja kuusivariaatioita pystytetty, muttei se tunnu laheskaan joululta tuntuyu lahinna paikallisten omalta juhlilta :) Tonttulakin meinaan kylla hommata!!!
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Terveiseni Koh Taolta
Heipsis!
Valitettavasti toi muistitikkuinen unohtui poydalle,joten en kuvia voi laittaa tallakertaa mutta naita kuulumisia muutamalla sanasella aattelin paivittaa:D
Koh Tao on todella kaunis paikka, aika samablainen kuin Koh Samet MUTTA, ei jumputtavaa bilemusaa TAYSILLA aamu 4 asti, (tosin loytyy kylla hiljaisempaakin seutua) kuitenkin oli meluisampi turistien tayteisempi! Varsinki ruoottalaisia ja paikallisia britteja ymm, ja vahan sellane bilepaikka. Mika ei sinaansa ole huono asia, mut siela se oli vahan niiku aamusta iltaan jump jump jump... Taalla on hyvaa ruokaa ja mukavia tarjoilijoita, osa puhuu vahan myos hitusen suomea:) ja yhelle opetettiin uusia sanoja mm jalkiruoka (oli tarjoilija). Paljon suomalaisia joka on possitiivinen asia, kerranki esim, ruottalaisia ja venalaisia on vahemman:) Hyva suomi!
Suloisia kissanpentuja havaittu, yhella ontu takajalka ja oli mustavalkoinen raukka pieni porriainen voisin adoptoida sen sniffin.. :) Jhonny on sukelluskurssilla, vimppa paiva ja loppukoe tanaan , se on kylla melkone sammakko rapsylat jalassa. Nahny jotai koralleja ja varikkaita kaloja ja merivuokkaja senkin pahus:)
Tanaan ohjelmassa syomista parintunnin sisaan oil massage, makoilua, :):):) Aikaisemmin ollaan syoty tunnin mittainen aamiainen seka uitu otettu arskaa seka haettu uutuus dovesuklaapatukkaa kaupasta pepsinkera ja nyt istun koneella:):)(:):):):)(:)
Palaillaan..
Valitettavasti toi muistitikkuinen unohtui poydalle,joten en kuvia voi laittaa tallakertaa mutta naita kuulumisia muutamalla sanasella aattelin paivittaa:D
Koh Tao on todella kaunis paikka, aika samablainen kuin Koh Samet MUTTA, ei jumputtavaa bilemusaa TAYSILLA aamu 4 asti, (tosin loytyy kylla hiljaisempaakin seutua) kuitenkin oli meluisampi turistien tayteisempi! Varsinki ruoottalaisia ja paikallisia britteja ymm, ja vahan sellane bilepaikka. Mika ei sinaansa ole huono asia, mut siela se oli vahan niiku aamusta iltaan jump jump jump... Taalla on hyvaa ruokaa ja mukavia tarjoilijoita, osa puhuu vahan myos hitusen suomea:) ja yhelle opetettiin uusia sanoja mm jalkiruoka (oli tarjoilija). Paljon suomalaisia joka on possitiivinen asia, kerranki esim, ruottalaisia ja venalaisia on vahemman:) Hyva suomi!
Suloisia kissanpentuja havaittu, yhella ontu takajalka ja oli mustavalkoinen raukka pieni porriainen voisin adoptoida sen sniffin.. :) Jhonny on sukelluskurssilla, vimppa paiva ja loppukoe tanaan , se on kylla melkone sammakko rapsylat jalassa. Nahny jotai koralleja ja varikkaita kaloja ja merivuokkaja senkin pahus:)
Tanaan ohjelmassa syomista parintunnin sisaan oil massage, makoilua, :):):) Aikaisemmin ollaan syoty tunnin mittainen aamiainen seka uitu otettu arskaa seka haettu uutuus dovesuklaapatukkaa kaupasta pepsinkera ja nyt istun koneella:):)(:):):):)(:)
Palaillaan..
Koh Tao
Nain alkuun on sanottava: AI PERHANA KU KUTITTAA!!! 
Vihdoinkin ollaan taalla, Koh Taolla siis. Saavuttiin torstaina aamulla n. 17 tunnin matkaamisen jalkeen. Matka kesti reilun tunnin pidempaan kuin oli tarkoitus koska jostain ihmeen syysta odotettiin Bangkokissa taas 1,5 tuntia turhaan ja auto kaynnissa. Mutta tasta olen jo avautunut, ei siita sen enempaa. Matka meni aika nopeasti, takamus vain tahtoi puutua valilla, mutta muuten ei juuri valittamista ollut. Paitsi kun meidat neljan aikaan aamuyolla tiputettiin bussista keskella ei mitaan ja meille sanottiin etta "Big Bus" tulee 15 minuutin kuluttua. Siina sita odoteltin ja kuunneltiin paikallisten auotsta taysilla soittamaa Scorpionsia. Jarkkya. Meni 15 mituuttia. Meni toiset 15 minuuttia. Meni kolmaskin 15 minuuttia. Loppujen lopuksi reilu tunti ennen kuin "Big Bus" tuli. Isohan se oli, mutta lava-auto jolle oli rakennetu molemmille laidoille penkit seka keskelle myos yksi piiiitka penkki jossa istuttiin hajareisin. Siina sita sitten koroteltiin viileassa Thaimaan yossa kohti satamaa. 
Satamassa nahtiin auringonnousu kun odoteltiin laivan lahtoa, joka oli klo 7 aamulla. Ooteltiin taas 1,5 tuntia siis sitakin. 
Aika menee tosi akkia. Joni aloitti sukelluskurssin torstaina tutustumisella porukkaan ja tanaan silla oli jo loppukoe ja talla hetkella se on jossain tuolla kaukana merella sukeltelemassa. Ai niin. Asutaan nyt tallaisessa paikassa ja sen nimi on Mr J. Aika jannia tyyppeja ovat ne kaksi jotka paikkaa pyorittaa. Toinen kauppaa esim. omatekoisia kondomeja joilla on 20 vuoden takuu. Jep jep. 
.Tanaan ja eilen ollaan kulutettu aikaa rannalla. Siela on ollut nyt kaksi paivaa isoja aaltoja, ihania! 
Eilen illalla nahtiin muuten janna valoilmio. Kuvassa vahan ankeampi, mutta taalla se tuntui lahinna maailmanlopulta. 
Ollin vaarille 80-vuotis onnittelut maailman perukoilta!!! 
Vihdoinkin ollaan taalla, Koh Taolla siis. Saavuttiin torstaina aamulla n. 17 tunnin matkaamisen jalkeen. Matka kesti reilun tunnin pidempaan kuin oli tarkoitus koska jostain ihmeen syysta odotettiin Bangkokissa taas 1,5 tuntia turhaan ja auto kaynnissa. Mutta tasta olen jo avautunut, ei siita sen enempaa. Matka meni aika nopeasti, takamus vain tahtoi puutua valilla, mutta muuten ei juuri valittamista ollut. Paitsi kun meidat neljan aikaan aamuyolla tiputettiin bussista keskella ei mitaan ja meille sanottiin etta "Big Bus" tulee 15 minuutin kuluttua. Siina sita odoteltin ja kuunneltiin paikallisten auotsta taysilla soittamaa Scorpionsia. Jarkkya. Meni 15 mituuttia. Meni toiset 15 minuuttia. Meni kolmaskin 15 minuuttia. Loppujen lopuksi reilu tunti ennen kuin "Big Bus" tuli. Isohan se oli, mutta lava-auto jolle oli rakennetu molemmille laidoille penkit seka keskelle myos yksi piiiitka penkki jossa istuttiin hajareisin. Siina sita sitten koroteltiin viileassa Thaimaan yossa kohti satamaa. 
Satamassa nahtiin auringonnousu kun odoteltiin laivan lahtoa, joka oli klo 7 aamulla. Ooteltiin taas 1,5 tuntia siis sitakin. 
Aika menee tosi akkia. Joni aloitti sukelluskurssin torstaina tutustumisella porukkaan ja tanaan silla oli jo loppukoe ja talla hetkella se on jossain tuolla kaukana merella sukeltelemassa. Ai niin. Asutaan nyt tallaisessa paikassa ja sen nimi on Mr J. Aika jannia tyyppeja ovat ne kaksi jotka paikkaa pyorittaa. Toinen kauppaa esim. omatekoisia kondomeja joilla on 20 vuoden takuu. Jep jep. 
.Tanaan ja eilen ollaan kulutettu aikaa rannalla. Siela on ollut nyt kaksi paivaa isoja aaltoja, ihania! 
Eilen illalla nahtiin muuten janna valoilmio. Kuvassa vahan ankeampi, mutta taalla se tuntui lahinna maailmanlopulta. 
Ollin vaarille 80-vuotis onnittelut maailman perukoilta!!! 
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
It's very easy!
Niinhan nuo sanoivat kun viisumin jatketta oltiin lahdossa hankkimaan Ollin kera. Ennen kyseista lausetta olimme jo heranneet aamulla klo 7 ja menneet taksilla Suomen suurlahetystoon. Siella saimme kuulla olevamme vaarassa paikassa (emmeka edes suomeksi) ja saimme maahanmuuttovirastoon kartan. Mentiin suurlahetystosta, joka sijaitsi Amarin towerissa sen alakertaan Starbucksiin kahville ja katseltiin karttaa. Huomattiin etta paikka saattaa olla aika kaukana ja epailymme osui oikeaan kun kysyimme paikalliselta hyvin englantia puhuvalta miehelta asian laitaa. Han ihmetteli miksi meidat sinne oli ohjattu, kun paikka oli mahdottoman kaukana. Han kertoi etta ensin olisi syyta matkustaa junalla ja sitten viela taksilla.
Pohdimme asiaa ja paatimme Ollin kanssa lahtea takaisin Khao San Roadille kyselemaan Visa trippien hintaa, sellaisia kun jarjestetaan taman tasta esim. Kambozan rajalle. Menimme oman guest housemme matkanjarjestajan luo ja han kertoi meille hintoja. Tulimme maininneeksi, etta tarvitsemme viisumille jatkoa vain 4 paivaa, jolloin han laukausi tuon ihanan lauseen, joka otsikkonakin komeilee. Me paatimme tarttua toimeen ja lahdimme metsastamaan taksia.
Taksikuski kertoi tietavansa paikan kun naytimme hanelle karttaa. 10 minuutin matkaamisen jalkeen pysahdyimme ja ajattelimme etta ei tama kylla niin kaukana ollut kun meidan annettiin ymmartaa. Kavelimme rakennuksen luokse ja saimme huomata etta viisumijatkeita jaetaan vain lauantaisin. Sitten kavelimme rakennuksen taakse ja PHOOOOF! Jarjettomasti paikallisia ja ulkomaalaisia tyoluvan hakijoita. Siis sadoittain. Melkein annoimme periksi, kunnes kaksi poikaa tulivat luoksemme. He olivat Tanskasta ja samalla asialla. He kavivat kysymassa joltain virkailijalta ja saivat samanlaisen kartan kuin mekin. Silloin vasta huomasimme, etta kysyinen rakennus ei nayttanyt patkaakaan samalta kuin kartassa. Olimme vaarassa paikassa!
Taas taksiin, talla kertaa tanskalaisten kera. Matka kestikin sitten yli puoli tuntia ja vihdoin olimme perilla. Rakennus oli valtava. Suurin rakennus jonka olen koskaan nahnyt, siis pituudeltaan. Voin vaikka vannoa, etta se oli reippaasti yli kilometrin pituinen. Menimme sisalle ja loysimme maahanmuuttoviraston, mutta kas vain, siella oli lounastauko menossa. Ja eikun odottelemaan kahvilaan. Yhden aikaan menimme takaisin ja saimme huomata ettemme taaskaan olleet ainoita siella. Saimme kaavakkeet taytettaviksi. Onneksi kysyimme viela apua, silla saimme kuulla etta meilta vaaditaan kopiot passista ja ja leimoista ja maastalahto-kortista. Vihdoin olimme valmiita jatkamaan eteen pain. Yllattaen jouduimme jonottamaan etta saimme jonotusnumerot. Kun olimme saaneet jonotusnumerot, huomasinne, etta 52 ihmista oli ennen meita vuorossa. Ei paljon naamaa naurattanut. Tanskalaiset oliva menneet edella ja olivat saaneet muutaman vuoron aikaisemman kuin me.
Tiskille otettiin aina yksi kerrallaan ja saimme huomata etta vuoro oli menossa vasta numerolla 36. Ja toimisto oli auennut klo 8.30 aamulla. Tuolloin kello kolkutteli jo 14. Epatoivo valtasi ja kavimme kysymassa, etta paasemmeko edes sisalle tanaan. Virkailija sanoi, etta emme ja olimme jo lahes valmiita lahtemaan. Menimme kertomaan tanskalaisille uutiset ja joku nainen joka osasi thaita kavi kysymassa asiaa uudelleen. Han tuli tiedon kanssa, etta paasisimme sisalle kuitenkin tanaan. Odotimme siis reilun tunnin kunnes Olli huomasi eraan huoren pariskunnan joka oli jo kaynyt tiskilla, mutta jai odottelemaan jotain. Olli kavi kysymassa asiasta ja sai samalla niilta kultaisilta ihmisilta jonotusnumeron 51! Heilla oli ollut kaksi ja toinen oli siis ylimaarainen. Silla hetkella numerolla 47 oli vuoro, joten olimme hyvin kiitollisia ja onnellisia. Olimme varmoja etta kohta paasemme lahtemaan kotiin.
Toisin kavi. Paasimme tiskille ja allekirjoittelimme papereita, kunnes naisvirkailija kysyi minulta olisiko minulla ollut toista passikuvaa. Ihmettelin hetket ja kielsin asian. Mies- ja naisvirkailija loivat toisiinsa katseita ja onneksi satuin kysymaan, etta mika kuvassa on vikana. Olkapaat nakyivat. Voi jumaleisson, etta oli lahella napsahtaa. Kysyin, etta eiko kuvaa voisi vain leikata ylempaa ja he molemmat nauroivat ja puistivat paataan. SItten tajusimme ettei Ollinkaan kuva kelvannut samasta syysta. Nuo kuvat oli otettu Laosin rajalla vessan seinaa vasten ja naurun pidattaminen alkoi olla hankalaa, silla miten meilla aina on ongelmia passikuvien kanssa? He neuvoivat meidat takaisin alakertaan samaan paikkaan jossa olimme ottaneet kopioita jo aiemmin paivalla. Kavelimme sisaan ja kuvaaja sanoi ettei heillakaan ole mitaan pitkahihaista lainata. He kehottivat menemaan kaupaan (kylla! rakennuksessahan oli siis katevasti ostoskeskus myos) mutta kiljuivat meidat pian takaisn. Joku oli unohtanut paitansa ja sita sain lainata. Harmi vain etta paita oli kokoa jotain XS, mutta onneksi napitettava. Nauratti pirusti, mutta nauratti viela enemman kun Olli joutui pukea saman paidan paalleen. Koko putiikki ulvoi naurusta ja piteli mahaansa. En ollut vahaan aikaan nauranut niin paljon. Joku ystavallinen mies lainasi Ollille puvun takkiaan ja Ollikin sai sitten hyvaksyttavan kuvan.
Sitten taas rullaportaita ylos ja virkailijoiden luokse. Hekin nauroivat kun liimasivat uusia kuviamme kaavakkeeseen. Odottelimme taas hetken ja samalla juttelimme brittilaisen tyton kanssa. Saimme myonteisen paatoksen ja paatimme lahtea britin kanssa samalla taksilla, silla tanskalaisilla oli viela 20 ihmista ennen heita. Paasimme ulos ja takseja oli paljon. Kun paasimme taksijonon ensimmaisiksi, takseja oli 0. Nauroimme, etta tahankin varmaan tarvitsee kopioita ja kuvia ja jonotusnumeroita, mutta onneksi uusi taksi tuli pian. Olimme Khao San Roadilla klo 16.30, 8,5 tunnin jalkeen lahdosta. Ai autuutta.
Pohdimme asiaa ja paatimme Ollin kanssa lahtea takaisin Khao San Roadille kyselemaan Visa trippien hintaa, sellaisia kun jarjestetaan taman tasta esim. Kambozan rajalle. Menimme oman guest housemme matkanjarjestajan luo ja han kertoi meille hintoja. Tulimme maininneeksi, etta tarvitsemme viisumille jatkoa vain 4 paivaa, jolloin han laukausi tuon ihanan lauseen, joka otsikkonakin komeilee. Me paatimme tarttua toimeen ja lahdimme metsastamaan taksia.
Taksikuski kertoi tietavansa paikan kun naytimme hanelle karttaa. 10 minuutin matkaamisen jalkeen pysahdyimme ja ajattelimme etta ei tama kylla niin kaukana ollut kun meidan annettiin ymmartaa. Kavelimme rakennuksen luokse ja saimme huomata etta viisumijatkeita jaetaan vain lauantaisin. Sitten kavelimme rakennuksen taakse ja PHOOOOF! Jarjettomasti paikallisia ja ulkomaalaisia tyoluvan hakijoita. Siis sadoittain. Melkein annoimme periksi, kunnes kaksi poikaa tulivat luoksemme. He olivat Tanskasta ja samalla asialla. He kavivat kysymassa joltain virkailijalta ja saivat samanlaisen kartan kuin mekin. Silloin vasta huomasimme, etta kysyinen rakennus ei nayttanyt patkaakaan samalta kuin kartassa. Olimme vaarassa paikassa!
Taas taksiin, talla kertaa tanskalaisten kera. Matka kestikin sitten yli puoli tuntia ja vihdoin olimme perilla. Rakennus oli valtava. Suurin rakennus jonka olen koskaan nahnyt, siis pituudeltaan. Voin vaikka vannoa, etta se oli reippaasti yli kilometrin pituinen. Menimme sisalle ja loysimme maahanmuuttoviraston, mutta kas vain, siella oli lounastauko menossa. Ja eikun odottelemaan kahvilaan. Yhden aikaan menimme takaisin ja saimme huomata ettemme taaskaan olleet ainoita siella. Saimme kaavakkeet taytettaviksi. Onneksi kysyimme viela apua, silla saimme kuulla etta meilta vaaditaan kopiot passista ja ja leimoista ja maastalahto-kortista. Vihdoin olimme valmiita jatkamaan eteen pain. Yllattaen jouduimme jonottamaan etta saimme jonotusnumerot. Kun olimme saaneet jonotusnumerot, huomasinne, etta 52 ihmista oli ennen meita vuorossa. Ei paljon naamaa naurattanut. Tanskalaiset oliva menneet edella ja olivat saaneet muutaman vuoron aikaisemman kuin me.
Tiskille otettiin aina yksi kerrallaan ja saimme huomata etta vuoro oli menossa vasta numerolla 36. Ja toimisto oli auennut klo 8.30 aamulla. Tuolloin kello kolkutteli jo 14. Epatoivo valtasi ja kavimme kysymassa, etta paasemmeko edes sisalle tanaan. Virkailija sanoi, etta emme ja olimme jo lahes valmiita lahtemaan. Menimme kertomaan tanskalaisille uutiset ja joku nainen joka osasi thaita kavi kysymassa asiaa uudelleen. Han tuli tiedon kanssa, etta paasisimme sisalle kuitenkin tanaan. Odotimme siis reilun tunnin kunnes Olli huomasi eraan huoren pariskunnan joka oli jo kaynyt tiskilla, mutta jai odottelemaan jotain. Olli kavi kysymassa asiasta ja sai samalla niilta kultaisilta ihmisilta jonotusnumeron 51! Heilla oli ollut kaksi ja toinen oli siis ylimaarainen. Silla hetkella numerolla 47 oli vuoro, joten olimme hyvin kiitollisia ja onnellisia. Olimme varmoja etta kohta paasemme lahtemaan kotiin.
Toisin kavi. Paasimme tiskille ja allekirjoittelimme papereita, kunnes naisvirkailija kysyi minulta olisiko minulla ollut toista passikuvaa. Ihmettelin hetket ja kielsin asian. Mies- ja naisvirkailija loivat toisiinsa katseita ja onneksi satuin kysymaan, etta mika kuvassa on vikana. Olkapaat nakyivat. Voi jumaleisson, etta oli lahella napsahtaa. Kysyin, etta eiko kuvaa voisi vain leikata ylempaa ja he molemmat nauroivat ja puistivat paataan. SItten tajusimme ettei Ollinkaan kuva kelvannut samasta syysta. Nuo kuvat oli otettu Laosin rajalla vessan seinaa vasten ja naurun pidattaminen alkoi olla hankalaa, silla miten meilla aina on ongelmia passikuvien kanssa? He neuvoivat meidat takaisin alakertaan samaan paikkaan jossa olimme ottaneet kopioita jo aiemmin paivalla. Kavelimme sisaan ja kuvaaja sanoi ettei heillakaan ole mitaan pitkahihaista lainata. He kehottivat menemaan kaupaan (kylla! rakennuksessahan oli siis katevasti ostoskeskus myos) mutta kiljuivat meidat pian takaisn. Joku oli unohtanut paitansa ja sita sain lainata. Harmi vain etta paita oli kokoa jotain XS, mutta onneksi napitettava. Nauratti pirusti, mutta nauratti viela enemman kun Olli joutui pukea saman paidan paalleen. Koko putiikki ulvoi naurusta ja piteli mahaansa. En ollut vahaan aikaan nauranut niin paljon. Joku ystavallinen mies lainasi Ollille puvun takkiaan ja Ollikin sai sitten hyvaksyttavan kuvan.
Sitten taas rullaportaita ylos ja virkailijoiden luokse. Hekin nauroivat kun liimasivat uusia kuviamme kaavakkeeseen. Odottelimme taas hetken ja samalla juttelimme brittilaisen tyton kanssa. Saimme myonteisen paatoksen ja paatimme lahtea britin kanssa samalla taksilla, silla tanskalaisilla oli viela 20 ihmista ennen heita. Paasimme ulos ja takseja oli paljon. Kun paasimme taksijonon ensimmaisiksi, takseja oli 0. Nauroimme, etta tahankin varmaan tarvitsee kopioita ja kuvia ja jonotusnumeroita, mutta onneksi uusi taksi tuli pian. Olimme Khao San Roadilla klo 16.30, 8,5 tunnin jalkeen lahdosta. Ai autuutta.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Shoppailua ja kuolaamista
Tinkiminen on janna juttu. Aluksi se oli hankalaa ja tuntui vahan epakohteliaaltakin. Tuntui silta kuin olisi tavallaan ryostanyt myyjan, vaikka luultavasti siltikin maksoi liikaa siita mekosta joka oli ihan pakko saada. Nyt tinkimisesta on tullut mukavaa ja osaan jopa sanoa ei koko tavaralle jos hinta ei laske tarpeeksi. Joskus myyjat huutelevat peraan viela naurettavan alhaisen hinnan mutta koko touhusta on jo siina vaiheessa lahtenyt maku. Esimerkkina se, kun Joni meni tuossa pari viikkoa sitten katselemaan uimashorteja. Myyja kertoi lahtohinnaksi 400 tai 500 paikallista rahaa, eli n. 10 tai 12,5 euroa. Joni koitti pudottaa hintaa puoleen, mutta myyja ei suostunut. Sitten Joni alkoi nihkeilla ja oli kavelemassa pois, kun myyja sittenkin suostui. Joni oli kuitenkin jo paattanyt ettei tahdokaan poksyja, mutta myyja ei antanut periksi. Lopulta myyja huuteli peraan 100 batin hintaa (2,5 euroa), joten oikean hinnan voi sitten todellakin paatella siita... Itse sita tuntee ylpeytta joskus kun saa hintaa tiputettu 50 rahaa. Jippii.
Asiasta kukkaruukkuun: Osataan ihan 100 varmasti imitoida kotiin palatessa thaimaalaisia hierojia kun he mainostavat kilpaa omaa tyopaikkaansa. "Wanna masaaaaaaas?" "200 baaaaat!"
Ollaan kaksi paivaa nyt kierrelty ostoskeskuksia kun Iida lahtee tiistai-keskiviikko yona Suomeen ja haluaa shoppailla. Me muut lahinna nuoleskellaan nappeja kun ei viela viitsita ostaa rinkkaa tayteen tavaraa kun sita pitaa sitten raahata viela kuukauden paivat. Mulla muuten on ihan paska rinkka. Vaihan Iidan kanssa siihen asti etta paastaan mekin kotiin taalta. Kylla, paastaan. Talla hetkella tuntuu silta etta olisi ihan kiva olla kotona. Eniten talla hetkella ikavoin sita etta vatsa toimisi kuiten sen kuuluukin, taalla kun se on reistaillut suuntaan tai toiseen koko reissun ajan. Ikavoin myos sita, etta asiat oikesti toimivat ja tietaa mita saa kun sita tilaa.
Don Detista tullessa allekirjoittaneella meinasi napsahtaa kun odoteltiin venetta saapuvaksi, jonka oli maara vieda meidat takaisin mantereelle. Ensin odotellaan jostain ihmeen syysta melkein 40 asteen helteessa ilmeisesti kuskeja ja sitten hirvealla kiirella pitaakin menna jo veneeseen. Sitten ei saakaan menna kun pitaa katsoa liput ja sitten taas pitaakin olla jo takamus veneen penkilla. Sitten taas ootellaan etta kaikki muut veneet (jotka taytettiin meidan veneen jalkeen) lahtee ensin ja me sitten viimeisena. Kun paastaan maihin, pitaa hyppia kahden veneen lapi etta saa koskettaa edes jotenkuten maankamaraa. Lopulta kiidetaan odottamaan bussia ja sitten huomataan etta minibussithan ovat jo paikalla mutta mitaan ei tapahdu. EI MITAAN!
Sitten yksi bussi taytetaan ja kakki rynnii sinne. Se lahtee ja muut oottaa. Kukaan ei taaskaan tee mitaan, vaikka tietysti voisi esim. muutkin bussit tayttaa ihmisilla ja lahtea matkaan. Kuskit ovat paikalla mutta vain pyorivat ympyraa ja sittn kuin salamaniskusta alkavat huudella "Pakse! Pakse! Pakse" ja taas on niin helevetinmoinen kiire. Niinkuin niita tavaroita ei olisi voinut se 40 minuutin aikana koyttaa sinne katolle joka me vaan istuttiin ja ootettiin, vaan se pitaa tehda minuutti ennen lahtoa. RAIVOSTUTTAVAAAAAA! Kuuluisa Lao time in my ass.
Se saamarin "matkatoimisto"
Sitten taas loogisesti kuvia paikoista joita ollaan nahty ja muuta mukavaa :)
Kitara jonka Olli omistaa mutta jolla ei ole kantokassia. Raukka.
Laosin rajalla ootellaan viisumijonossa
Guest house Vientianessa naytti talta ulkoa...
ja talta sisalta hyttysverkot asettelun jalkeen.
Swenssen's on taivas!
Vientiane
Culture hall Vientianessa oli hieman hulppea
Nama hyokkasivat kimppuun pysahtyessamme matkalla Don Detille. Myivat kanaa ja banaania tikun nokassa.
Don Detilla kaytiin pyorailemassa. Vesipuhveli oli hieman tiella. Kirjaimellisesti.
Riisityontekija
Pojat polokee
Niin mita tapahtui sen sarville? Ne liikkui samalla kun korvatkin.
Ja kuka pokki nyt vaaraa lajia? Ankka kanaa vai kukko ankkaa?
perjantai 10. joulukuuta 2010
Krohom
Edellisessa paivityksessahan kuvat ja kuvatekstit eivat natsaa, mutta luulenpa etta jokainen osaa paatella mihin mikakin kuuluu. :)
Lisaa kuvia tulee viela ennen torstaita!
Koittakaas kestaa siella lumen keskella, me tanne paahdutaan! :)
Lisaa kuvia tulee viela ennen torstaita!
Koittakaas kestaa siella lumen keskella, me tanne paahdutaan! :)
Sabadee sabadee!!!
Ja tassa Olli jatkaa tarinaa! Menstiin siis ensin Bangkokista Laosin paakaupunkiin Vientianeen. Siella sitten syntyi sellainen suunnitelma, etta lahdetaanpa etela-Laosiin Don Detiin. Matkahan meni ihan vain hujauksessa (n.14tuntia). Menopelina oli bussi, jossa oli makuupaikat eli makuupussi! Hairitsevia tekijoita matkalla oli vain se, etta meilla oli ylakerran perimmaiset paikat eli koko bussin paadyn peittava iso makuusoppi! Ja ilmastointi oli niin lujalla, etta puhetta ei kuullut ja meinasi jaatya. Vessahan sijaitsi tietenkin alakerrassa bussin toisessa paassa.
Mutta varsin "mukavan" matkan jalkeen oltiin Paksessa. Sielta alkoikin sitten minibissimatka kohti Don Detia ja pojat eteenkin oli harvinaisen skarppina.
Ennen Don Detia oli viela edessa vene matka rannikolta Don Detin-saarelle.
Tarina Laosista jatkuu!! :)
Sabadee!!
Saavuttiin tanaan Laosista. Pahoittelut siita ettei paivityksia ole juuri tullut, nimittain nettiyhteydet oli vahan niin ja nain tuolla Don Detissa. Hieno reissu, tosin kaksi seurueestamme sairasti taas upeasti ripulin ja oksennuksen merkeissa. Tassa tulee hieman kuvia kuitenkin ensin Thaimaan puolelta, joku muu (Olli)lisaa sitten kuvia Laosin puolelta.
Joulua odoteltiin Pattayalla jo ihan innolla!
Nakyma Pattayan hotellin parvekkeelta
Olli ja Mission Impossible
Buddhallakin on perareika
Saari naytti kaukaa kauniilta...
Mun on PAKKO saada tammonen auto!
Ehka oudoin "nettikahvila" jossa oon kaynyt. Saatiin Ollin kanssa mopomiehelta kyydit tanne, erikseen tietenkin. Hammentavaa. Kukaan ei osannut sanaakaan englantia.
Jolina jellonan hampaissa
Nakymat Pattaya Hill resortin katolta illalla
Nama kaikki kuvat ovat siis Pattayalta. Lisaa seuraa. Nama kuvat ovat sitten TAAS Koh Changilta.
Poikien huoneen seina
Ei pollompaa
Ihania silmukkateita Changilla riittaa
Olli-apina. Eiku Olli ja apina! Raukka oli sidottu baarissa tolppaan. :( Apina siis.
Ja toistaiseksi paras paikka tassa maassa. :)
Joulua odoteltiin Pattayalla jo ihan innolla!
Nakyma Pattayan hotellin parvekkeelta
Olli ja Mission Impossible
Buddhallakin on perareika
Saari naytti kaukaa kauniilta...
Mun on PAKKO saada tammonen auto!
Ehka oudoin "nettikahvila" jossa oon kaynyt. Saatiin Ollin kanssa mopomiehelta kyydit tanne, erikseen tietenkin. Hammentavaa. Kukaan ei osannut sanaakaan englantia.
Jolina jellonan hampaissa
Nakymat Pattaya Hill resortin katolta illalla
Nama kaikki kuvat ovat siis Pattayalta. Lisaa seuraa. Nama kuvat ovat sitten TAAS Koh Changilta.
Poikien huoneen seina
Ei pollompaa
Ihania silmukkateita Changilla riittaa
Olli-apina. Eiku Olli ja apina! Raukka oli sidottu baarissa tolppaan. :( Apina siis.
Ja toistaiseksi paras paikka tassa maassa. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)