Vielä kotona /iida

Jos edellistä kirjoittajaa jännittää ja vähän ahistaakin niin en tiedä miten tässä kuvailisi omaa olotilaansa. Viimeinen yö Suomessa edessä, huomenna yhdeksän maissa nytkähtää juna kohti Helsinkiä ja illalla pitäis istua kiltisti lentokoneessa. En tiedä miten mun käy kun ensimmäistä kertaa ei ole ketään kentälle saapumistani varmistamassa. Mainittakoon nyt etten lievästi ilmaistuna yhtään tykkää lentämisestä..

Jahka perille pääsen ja Thaimaassa jo lähes pari viikkoa lomailleet kaverit löydän niin alkaa toivottavasti helpottaa, vielä kun onnistuttais nappaamaan yökyyti etelään samalle illalle. Suunnitelmana on siis suunnata heti saapumispäivänä pois Bangkokin saasteista ja herätä maanantaina jossain kivalla saarella.

Komppaan Anniinaa myös siinä suhteen et yleensä noin neljän viikon kohdilla meikäläiseen iskee kauhea kotitarve. Tää tarkoittaa käytännössä sitä et alan näkemään unia kotona käymisestä ja haikailemaan tuttuja juttuja, ilmeisesti mun kohdalla muistojen kultaaminen vaatii noin neljä viikkoa. Tän kertainen reissu kestää omalla kohallani vähän vajaa seitsemän viikkoa, se on viikon kauemmin kuin edellinen matkan ja reilun viikon lyhyempi kuin Afrikan reissu (josta parit viimeiset hetket myönnettäköön kuluneen päiviä kalenterista ruksaten, paria kivaa juttua
[aka zanzibar] lukuun ottamatta). Viimeksi olin kyllä ihan valmis lähtemään käymään kotona (huom. käymään), aina siihen asti kunnes mut saatettiin lentokentälle ja tajusin et se oli sit tässä... Tuolloin loppureissu myös sijoittui Laosiin mihin en pahemmin kiintynyt ja sillä varmasti oli osansa asiaan. Nyt lähinnä huolettaa rahavarojen riittävyys ja miten matkaseura jaksaa mua :D

Huh huh. Nyt saunaan!

12 päivää h-hetkeen

Mua jännittää. Luulen että mua jännittää enemmän kuin viime kerralla. Kaks vuotta sitten ei ollut mitään hajua siitä, että mihin sitä on ryhtymässä. Nyt on ja mua vähän ahistaa, mutta samalla oon ihan täpinöissäni. Ahistaa ajatus, että ollaan Ollin kanssa siellä melkein kolme kuukautta. Entä jos en kestäkään? Viimeksikin alkoin noin kaks viikkoa ennen kotiinpaluuta ottaa kupoliin ihan tosissaan.

Toisaalta olen aivan räjähtämäisilläni onnesta. Ei voi muuta kuin heittää itsensä kanssa yläfemmoja. :D

Mutta on toinenkin asia mikä ahistaa ja se on tää saakelin muutto. Siis ihan oikeesti, mää en tajua miten tota kamaa on kertynyt noin paljon ja miten tuntuu, että vaikka varasto on jo puolillaan niin se ei kotoa kaikkoa mihinkään. Uskomatonta. Päätin että lauantaina oon sieltä pois niin saa juhlia rauhassa uutta vuotta.

Osotteenmuutos tehty ja sähkösopimus irtisanottu. Täytyy muistaa käydä ostamassa maitohappobakteereja. Kokemuksen järjettömän syvällä rintaäänellä sanon että ilman niitä en niin kauaksi aikaa täältä lähde. Pitää vielä myös koepakata noin viis kertaa ja siivota se saamarin huusholli. Hajottaa.

Tähän loppuu talvisia kuvia Kokkolasta, niin voi sitten siellä lämpimässä muistella noita juurikin päättyneitä kovia pakkasia.

Kirpparikamaa!!!

Nyt on pöytä laitettu kirpparille! Kokkolassa Ykköskirppiksellä pöytä numero 64 tursuaa loistavaa tavaraa ja vaatteita! Nopeasti sinne siis!

Kämpästä ois vielä paljon varastoon vietävää. Itse taidan saada isoimmat kamat ensiviikolla pois kämpästä kiitos Eero & Taru -nimisen muuttofirman.

Muuttopakkailun yhteydessä löytyi snorkkeli ja lasit. Huh huh, kun tuli matkakuumeeseen kova piikki! Taitaa ensiviikolla olla repun koepakkaaminen edessä. Wuhuu!

Anniinan tietonurkka

Olli päätti nimittää tekstejäni tuolla nimellä. Kiitti.

Koska Olli käsittelee asioita niin ympäripyöreesti kuin vain miehet osaavat, päätin taas vähän selventää ja jakaa tietoa sitä janoaville. :D

Tahdoin vain sanoa, että lähetimme viisumihakemuksemme siis kirjattuna kirjeenä, joka maksoi reilut 5€ suuntaansa. Thaimaan suurlähetystön sivuilla sanottiin, että jos sen postilla lähettää niin käsittelyaika ja postin kanssa pelaaminen kestää noin viikon. Meillä meni muutaman päivän yli viikon ja perjantaina jo vähän kuumotteli että missä se viipyy.

Lupasin että laitan tänne valmiiksi täytetyn viisumihakemuksen ja sen aion tehdä kun vain saan sellaisen tyhjän tulostettua tuolta netin syövereistä.

Pfiuuuf! Taakka keveni taas vähän.

Sen sijaan fyysinen taakka ei kevene, päinvastoin: muuttokuorma sen kun kasvaa vaikka kamoja olen jo viikon verran pakkaillut ja on niitä varastolle raahattukin muutamaan otteeseen. No, onneksi on melkein kuukausi aikaa. :)

Viisumi ja hammsharja

Tänään tuli passit viisumeiden kera postissa!
Hyvä ku maltettiin Anniinan kans kävellä postin ovesta pihalle ku oli jo pakko repiä kirjekuori auki. Ja siellähän oli meidän passit ja sitte sovittiin, että avataan ne yhtäaikaa. Sisällä oli molemmilla sivun kokoinen "tarra", jossa oli meille turistiviisumi. Pieni hermostus jäi kyllä siitä, että missään siinä ei lue 60 päivää... Juuh. Kyllä se on se 60:n päivän viisumi. Heh. Pakko olla!

Päätimme kuitenkin juhlistaa asiaa kaffeilla Kahvipuussa!

Ja homma etenee! Ü