Seattle, the Emerald city

 Kun viime keväänä erään epämiellyttävän ja kylmän räntäsateisen ulkoilun jälkeen klikkasin itselleni lentolipun Seattleen moni kysyi miksi sinne? En osannut tuolloin selittää asiaa ymmärrettävästi, en täysin osaa vieläkään, ehkä siinä kulminoituu pienenä tapaamieni sukulaisten kotipaikka, monet monet popkulttuurin vaikutukset niin musiikissa kuin tv-sarjoissa, yksi mulle tärkeä hautapaikka, vähäinen tieto ympäröivästä upeasta luonnosta, valaat.... mutta sen tiedän etten olisi parempaa paikkaa voinut valita. New York oli kiva ensikosketus USA:han ja mahtava reissu ystävän kanssa, mutta ei se kaupunkina saanut mussa aikaa suurempia tunteen paloja.

Seattlessa sen sijaan oli jotain mun sielulle ihan uudenlaista, tiukasti kotoisaa, turvallista ja kaipuuta jo ennen lähtöä aiheuttavaa. En osaa kuvailla sitä paremmin kuin kotoisana ja tunteena siitä, että täällä voisi olla onnellinen. 

Eli, tykkäsinkö paikasta? Kyllä. Enemmän kuin uskalsin edes kuvitella. Lähtisinkö uudelleen? Kuten ehkä arvata saattaa, jos mulla olis tarpeeksi pokkaa en olis edes tullut takaisin paluulipun määräämänä päivänä. Ja lähdenkin uudelleen jos vain henki pihisee. Vielä on paikkoja näkemättä ja asioita kokematta.

 Seuraavaksi kuvaoksennus.

 

 Pioneer Square ja yksi toteemipaaluista lähempää.

 Osuin sattumalta (yhtä froyo paikkaa etsiskellessäni) Seattlen korkeimpaan rakennukseen jossa on myös näköalatasanne 73.kerroksessa. Päivä oli kirkas ja näkymät avaituivat kauemmaksi kuin kameralla ylsi.

Joka paikassa olis niin vihreää, naapurustojen kadut oli viihtyisiä ja tutkimaan huutavia.

 Viretta parkissa aamulla kahdeksalta alkoi jo auringon polte tuntua. Puiston penkit toimivat Kurt Cobainin muistomerkkeinä. Ja entinen talo on ihan vieressä.

 Pike Place Marketilla oli liikaa ihmisiä, näin kuitenkin kuuluisan kalan heittelyn ja jonotin jääteeni lähellä sijaitsevasta ensimmäisestä Starbucksista.

Upeasta luonnosta ja vuoristomaisemista pääsi vielä lähemmin nauttimaan pienen bussimatkan päähän Snoqualmieen. Fallsit komeili kauan sitten Twin Peaksin alkuteksteissä, näin kesällä ja livenä ne vain oli paljon upeammat.

 Gassworkx parkissa olis vanhoja tehtaanpiippuja kuvattavana, mulle tuli näistä mieleen jokin studio Ghiblin elokuva.

 Lauantaille olin jo Suomesta käsin varannut itselleni liput Rat City Rollergirlsien derbymatsiin. Ja voi luoja kun oli siistiä! Tässä urheilulaji jota mäkin jaksan seurata :D Ja oli tämäkin kokemuksena erilainen, ennen pelin alkua kentälle saapui nuori nainen esittämään kansallislaulun ja tauolla dj soitti musaa ja ihmiset oikeasti tanssi tuolla katsomossa.

 Why I love America part 1

wtf?

 Se kuuluisa näkymä Kerry view pointilta. Tämä löytyy suurimmasta osasta postikortteja ja mm. Frasierin ikkunan takaa. Päivä oli jälleen kirkas minkä vuoksi myös jopa mt.Rainier näkyy taustalla.

 Tällainen peikko väijyi yhden sillan alla. Raukkaparka näyttää vähän siltä kuin olisi itkenyt.

Niin amerikkalaista. Ihana katu.

 Nämä portaat johti alas Viretta Parkiin.

 Mistä tämä penkki löytyi.

 Jälleen ollaan Snoqualmien/North Bendin tienoilla.

 Vanhoilla junaraiteilla oli vanha veturi sekä erilaisia vanhoja junavaunuja näytillä.

 Koska rekkari. 4real.

 The famous cherry pie. Nom nom oli hyvvää.

 North Bend oli aivan tavattoman kaunis pieni kaupunki. En kestä.

 Todistusaineistoa aikaisemmalle.

 Seattlen ulkopuolella tienvarret näytti kutakuinkin tältä. Vaikka tiesinkin että joo vehreää on, niin todellisuus yllätti mut.

 Erään naapuruston asutusta.

 Space Needle lähempää ja alavinkkelistä.

 Yhtenä viimeisistä illoista olin jo vaihtanut keskustan hotelliin ja tää auringonlasku värjäsi taivaan.

 Lake Unionilla kelpasi paistatella kuumaa kesäpäivää. Yksi näinen bikinit päällä vietti työpäivää toimiston sijaan veneessä, ei yhtään huono ratkaisu.

 Vaikka rokki ei kuulukaan museoon niin kävin silti kattelemassa juttuja EMP:ssä.

 

Yksi isoimmista siksistä.

Kulkukortti säilyy seuraavaan visiittiin ja sain myös Sephoran pistekortin vaikken paikallinen ollutkaan, jei!

New York, NY

Toim. huom. klikatkaa alhaalla "lisätietoja" niin koko postaus aukenee ja loput kuvat tulee näkyviin.

Mä käväisin lokakuun alussa about viikon mittaisella reissulla New Yorkissa ja sain myös houkuteltua matkaseurakseni (kauheeeee työ siinä olikin, heh heh.. Mites se meni, yks torstai kysyin et lähe mun kanssa ja perjantaina ostettiin liput) yhden vanhan hyväksi koetun, rakkaan ystäväni. Kyseessä oli meidän molempien ensi kosketus Ameriiiikan mantereelle ja samalla mun yhden ikuisuusunelman toteutuminen. Jenkit on aina ollu sellainen hämärän kiehtova paikka minne koen suurta vetoa, niin uncoolia kuin se jonkun mielestä nyt onkaan, ja nälkähän se taas vaan kasvo syödessä... Ei muuten jääny viimeiseks kerraks jos vain suinkin henkeni jaksaa pihistä. Siitä lisää sitten joskus. 

Lentomatka Atlantin yli vähän (krhm) jännitti meikäläistä, mutta se meni ihan hyvin. Vähän oli turbulenssia ja ilmakuoppaa, mutta selvisin itkuitta ja ilman minkään sortin lääkitystä. Lontoosta Nykiin oli AA:n lento ja turvatarkastuksen jälkeen saatiin Marin kanssa jakaa neljän keskipenkin rivi kahestaan joten tilaa oli suorastaan ruhtinaallisesti. AA:lla oli tosi kattava leffavalikoima ja mulle iskikin vähän runsaudenpula niitä selaillessa (asia jota oikein ootan pitkillä lennoilla on leffavalikoima :D). Muutamat filmit siinä sitten kerkesin ruokataukojen lomassa kattella, plussaa myös normaalista kuulokepistokkeesta mikä mahdollisti omien kuulokkeiden käytön! AA:lla oli myös tähän mennessä parhaimmat lentokoneruoat mun makuun (ei sillä että oisin useita yhtiöitä käyttäny, finskin lisäks varmaan neljää muuta). Ekaks vegepastaa lisukkeineen ja toisella aterialla mozzarellapizzaa, lisäks tarjolla oli vaikka mitä juomaa,  pähkinöitä sekä jotain jänniä texmex lastusnäksejä. Pesi aamulennolla tarjotun Finskin kuivan sämpylän mennen tullen. Siinäki muuten ihme juttu. Olin lentoja varatessa ilmoittanut ruokavalioksi lakto-ovon ja siinä missä muut sai Hki-Lnd lennolla ison sämpylän salaatilla ja juustolla täytettynä mä sain siitä n. 1/3 kokoisen valkoisen nyssykän sulatejuusto(?)levitteellä. Jos koko koneelle tarjotaan kasvisruokaa niin miks ihmeessä kasvissyöjälle on tehty ihan oma ja paljon säälittävämpi sämpylä? En tajuu, oh well.

NYC itsessään oli helppo paikka aloittaa ja vaikka kaupunki ei saanutkaan mua rakastumaan itseensä yhtä palavasti kuin monet muut matkailijat, niin kyllä toi jenkkilä sytyti ja rakkaus alkoi roihuta entistä kuumepana. Kyllä mä Nykiinkin uudelleen lähtisin, mutta Pohjois-Amerikka nyt vaan on niin iso, että ei noi himottelevat paikat ihan heti lopu kesken.

Nykissä liikkuminen oli helppoa kuin mikä kiitos ristikkomaisen pohjakartan ja toimivan julkisen liikenteen. Ainoastaan kerran noustiin väärään suuntaan menevään metroon, tästä hämmentyneinä myös jäätiin pois väärällä pysäkillä.. Mutta ei muuta kuin seuraavaan junaan sisälle ja vielä pari pysäkkiä väärään suuntaan ennen kuin päästiin sellaselle asemalle missä pystyttiin vaihtaan oikeaan suuntaan kulkevaan junaan. Paikat tuntui turvallisilta, enimmäkseenhän liikuttiin siis vaan siellä Manhattanin keski- ja alavaiheilla sekä Long Islandilla missä meidän hotelli oli. Yks päivä käytiin New Jerseyn puolella Secaucusissa, sillä sieltä löytyi meille molemmille ehdoton Ameriiikanelämys ja markettien mekka Wal-Mart, ja yks syvemmällä Queensissä ja sen päivän aikana meitä luultiin aika monta kertaa siskoksiks, ei suomalaiset kalvakat talvinaamat oikeen sulautuneet sinne latinomassojen keskelle.

Meidän majoitus oli tosiaan ihan Long Islandin reunalla ja ovesta näkyi Queensboro plazan metroasema, eka pysäkki alaspäin oli jo Manhattanilla ja siitä pääsi myös yhdellä junalla lentokentän junalle. Lähellä oli pari pientä kauppaa ja ruokapaikkaa. Yhtenä iltana koitettiin tehdä pieni tutkimusretki pysäkin toiselle puolelle, mutta koska olemme molemmat aikamoisia vellihousuja loppui se reissu lyhyeen yön pimetessä ja paikkojen ollessa kiinni :D

Matkan kohokohtia itselle oli Queensin Targetiin suoritettu täsmäisku, Staten Islan ferry & Vapaudenpatsas, Top of the Rock hämärän laskeutuessa, Cinderella musikaali ja tietty se New Jerseyn puolella käyminen. Lisäksi Flatiron buildingin edessä seisominen ja ihan vaan sen toljottaminen aiheuttaa mussa edelleen innostuksen värinöitä. Ja tottakai Sephora sekä kaikki ihanat jenkkiherkut, yksi sana (corn nuts!!!). Meidän reissullehan sattui myös tuo valtion sulkeutuminen joten monet museot ja luonnonpuistot oli suljettuina, esim. Liberty Islandille, missä Vapaudenpatsas seisoo, ei päässyt käymään. Eipä sillä että me oltais mitään suunniteltua menetetty. Ferry oli alkuperäinen suunnitelma sillä ilmainen ja kulkee patsaan läheltä aikaisesta aamusta aina iltaan asti.

Jos joku on muuten lähdössä Nykiin niin suosittelen lämpimästi New York Vinkit blogia, kirjoittaja on itse reissannut Nykissä useamman kerran ja viettänyt yhden syksynkin siellä. Itselle tuosta oli hurjasti apua ihan käytännön asioissakin (mm. bussilippujen ostamisen kanssa). Luinkin blogin kokonaan läpi ennen lähtöä, esimerkiksi Nykiin saapumisesta löytyy hyvä postaus jonka avulla suunnistin meidän lentokentältä keskustaan. 

Nyt niitä kuvia sitten.

 Katunäkymää, tykkään kovasti vasemmalla näkyvän kaltaisista taloista japarvekeportaikoista.

Top of the Rock. Näkymät oli huikeat, noustiin ylös juuri hämärän laskeutuessa ja voi kun oli kaunista.

Union Square, kuva saapumispäivän illalta. Fiilikset oli tuolloin aika mielettömät. Käytiin ensin Times Squarella ja olihan se aika hengästyttävää nousta ekaa kertaa metrosta Manhattanille siellä.. Union Square oli kuitenkin mun mielestä tunnelmallisempi ja vastaanottavampi.
 

 Tässä Marsupila arpoo metropysäkillämme mihin suuntaan lähdetäänkään.

Ei tulis mitään mun jenkkilässä asumisesta, liikaa herkkuja.

 Ensikosketus Targetiin. Tässä vain minun korini sisältö kierroksen puolivälissä...

Flatiron building, tässä on jotain kouraisevaa ja tippahan siinä tuijotellessa tuli linssiin. Tämä oli yksi niistä muutamasta asioista jotka halusin reissulla ehdottomasti nähdä.

Boom! Shake-shake-shake the room!

 Pitihän sitä nyt Nykissä Shake Shackissa käydä, ja tietysti ihan siinä originellissa mothershipissä ;)

 Juustoranet maistui ja purilainenkin oli kuulemma vallan herkullista. Juomana mulla oli shake made lemonade.

Dylan's candy shop, unelma mesta kaikille vain tiettyjä värejä makusteleville tyypeille.

 Lady Liberty siinä komeilee, ilmaisella Ferryllä pääsi suht lähelle, piti vain tarkkaavaisesti valita sellainen lautta jossa pääsi ulos kuvailemaan. Menomatkamme lautalla ei ulkotiloja ollutkaan ja suttuisen ikkunan läpi kuvaaminen ei oo kivaa.

 Ground Zero ja ihmismassa. Tämän syvemmällä ei käyty vaikka kohde olisikin ollut ilmainen, liput on kuitenkin varattava netistä ja tulostettava paperille ennen vierailua. Jälkikäteen ajateltuna olis hotellin respasta varmasti löytynyt tulostin jota olisimme saaneet käyttää.. Oh well.

 Eräänä iltapäivänä käytiin Central Parkissa piknikillä, jälkkärinä oli tuhti pala mansikkaista NY Cheesecakea.

 Tässä odotellaan bussia. Lippujen ostaminen tapahtui automaatilta netistä aikaisemmin kaivetun bussin numeron mukaan. Reittiä ei missään sen tarkemmin päässyt tarkastelemaan ja toivottiin vain että oltiin osuttu oikeaan.

 Mua vähän epäilytti, as usual.

Bussiin päästiin ja hyvältä vaikutti, oikeaan suuntaan oltiin menossa.

ja TADAAA! Kohteenamme oli New Jerseyn puolelta löytyvä Walmart wuhuu o/

Sunnuntaina NJ-seikkailun jälkeen käytiin ostamasa liput samalle illalle Broadwaylle musikaaliin. Lippuja alennetuin (50%) hintoihin saman illan näytöksii myy TKTS.

 Pakollinen Times Square kuva. Jengiä riitti ja ainut aika jolloin mahtui liikkumaan oli tää sunnuntaina kymmenen jälkeen illalla.

Cinderellan kauniit lavasteet, saatiin mun mielestä hyvät paikat vaikka ylijäämälipuilla mentiinkin. En tiedä TKTS:n toiminnasta oikeastaan mitään, ehkä niillä onkin aina ne tietyt paikat mitä myyvät. Jokatapauksessa, tästä kokemuksesta kannatti maksaa. Jopa se kallein limpparimuki ikinä ('10$, but refills are free').

Shop till you drop. Mutta uskokaa tai älkää niin näiden pussukoideni sisällöstä mikään ei ollut minulle. Sen sijaan vähän isompi Sephora-pussukka täyttyi omista ostoksistani... köh.