Chiang Mai

Saavuttiin Chiang Maihin siis sunnuntai-aamuna ennen klo 6 aamulla. Kerroinkin jo miten päädyimme majapaikkaan nimeltä Chiang Mai Inn ja kuinka meidät myös potkittiin sieltä pellolle. Vaihdettiin majoitusmuoto dormiin, joka osottautui hyväksi valinnaksi. Dormi maksaa saman verran kuin Chiang mai Innin privaattihuone kylppärillä (100 baht,eli 2,5€), mutta täältä ei potkita ketään pellolle vaan tänne olet todella tervetullut. :) Mutta sen lisäksi olemme tehneet seuraavaa:
-pörränneet tunteja Sunday Marketilla joka on vähän kuin Kokkolan iltatori x 10. Paaaljon käsitöitä (nahkalaukkuja!!) ja maalauksia ja taidetta ja aaaah kaikkea upeaa. Ja hyvää ruokaa.
-vuokranneet mopon (sori äiti) ja ajaneet sillä 16km päähän vuorelle temppelille
-pyöritty vanhassa kaupungissa jossa ei kuitenkaan ole niin paljon vanhoja rakennuksia kuin toivoa sopisi
-nähneet segway-kiertoajelijoita
-syöneet järjettömän hyvää kasvisruokaa Smoothie Gardenissa ja suussa sulavaa pastaa Secret Learningissa
-istuneet morsiusliikkeen yläkerrassa kuvattavana. :D tosin vain passikuviin...
-vuokranneet mopon taas (hups) ja ajaneet sillä maahanmuuttovirastoon hakemaan viisumille jatkoa ja todenneet klo 6.45 että olemme myöhässä vaikka virasto aukeaa klo 8.
-lähteneet tyhjin käsin virastosta ja menneet aamupalalle vanhaan kaupunkiin ja nähneet suurimman hedelmäsalaattilautasen tähän asti
-ajaneet takaisin maahanmuuttovirastoon hakemaan lomakkeita jotta voimme olla seuraavana aamuna valmiina jonossa jo viimeistään 6.30
-tutustuneet pariskuntaan joka reissaa vielä toukokuun loppuun Aasiaa ristiin rastiin
-istuneet guesthousimme omistaja-pariskunnan ja heidän ystävä-pariskunnan kanssa iltaa ystävä-pariskunnan guesthousella/tatuointistudiolla ja yrittäneet opetella thaita siinä kuitenkaan onnistumatta
-täyttäneet niitä hemmetin viisumin jatkohakemuksia
-heränneet taas klo 6 ja ajaneet maahanmuuttovirastoon ollaksemme siellä klo 6.35
-jonottaneet, jonottaneet lisää ja odottaneet passejamme yhteensä neljä tuntia
-saaneet viisumiin jatkoa!!!
-käyneet night bazarilla ja eksyneet ja pienen harhailun jälkeen löytäneet takaisin mopon luo
-törmänneet hollantilaiseen tyttöön johon tutustuimme jo Koh Changilla Gu Bayssa
-ajaneet yhteensä yli 100km etsiessämme vesiputousta sitä löytämättä!
-istuneet pienessä jäätelöbaarissa tuolla matkalla ja jutelleet heikohkosti mutta innokkaasti englantia puhuvan työntekijän kanssa joka kertoi uudesta amerikkalaisesta isäpuolestaan ja että äitinsä on englannin opettaja ja että hänelläkin oli ennen piiitkä tukka kunnes ajoi sen kaljuksi.
-varanneet bussiliput Bangkokiin maanantaille
-istuneet irkkupubissa tuijottamassa jalkapalloa (huom. Anniina tuijotti lähinnä puhelintaan ja kirjoitti tätä)
-ajaneet sitä samaa tietä seuraavana päivänä mutta tällä kertaa minibussilla
-pelänneet, nauraneet, innostuneet ja lopuksi nauttineet elefantilla ratsastamisesta ja sen kanssa kylpemisestä
-käyneet taas Sunday Marketilla, tällä kertaa kahden Quebecilaisen pojan kanssa
-allekirjoittanut ainakin on kärsinyt seuraavana päivänä hellistä lihaksista. Ei ole iisiä tasapainoilla norsun niskan päällä.
-tavattu Sofia vielä ennen kuin me painutaan etelämmäs ja hän Burmaan
-seisseet bussin ovella lähes tunnin odottaen pääsyä sisälle
-saapuneet Bangkokiin 2 tuntia edellä aikataulusta

Chiang Mai on aivan hurmaava "pieni" kaupunki kuten meille kerrottiin. Pyh. Aivan ihana. Kaupungista tuli kertaheitolla yksi lemppareistani maan päällä. Harmi ettei keretty käydä Paissa, kaikki sitä niin hehkuttivat kuten myös Chiang Maita. No, ensi kerralla sitten!

Se samperin guest house

Ne potki meijät pihalle kun ei otettu niiltä mitään saakelin safarikierrosta tai rääkättyjen norsujen ratsastussessiota. Miten voi kohdella asiakkaitaan noin?! Tuosta vaan ilmoittivat että teidän pitää lähteä kun tiedän huone annetaan trekkaajille jotka palaavat reissultaan. Nice. Paikan nimi on Chiang Mai Inn. Älkää koskaan menkö sinne, luin Tripadvisorista muiden reppureissaajien kokemuksista samasta paikasta eivätkä ole mitenkään imartelevia. Halapahan se oli.

Tultiin siis aamulla tämmöiseen söpöön dormimajotuspaikkaan jota pitää italialais-thaimaalainen pariskunta. Ihania ihmisiä, ollaan käyty tässä parina iltana syömässä ihan äärettömän hyvää pastaa. :)
Täällä on meidän lisäksi yksi tuttö ja yksi poika ja tilaa olisi vielä yhdelle.

Chiang Maista en vielä kirjoita mitään, koitan koota ajatukseni ja teen siitä sitten oman postauksen kun lähdön hetki koittaa. Milloin se on, sitä en tiedä.

Passikuvat pitäisi jossain otattaa viisumin jatkohakemusta varten.

Kolmesta tuli kaksi ja he lähtivät Chiang Maihin

Iida lähti torstaina. On ollut ihan outoa ilman sitä naurua ja meijän venäläisaksenttia. Naurettiin välillä ihan kippurassa omille jutuillemme, mutta oma huumori on tietysti se paras huumori.

Päästiin Chian Maihin viimein. Olli keksi sairastaa heti toisen vatsataudin edellisen perään ja vietettiinkin siis koko perjantai neljän seinän sisällä. Tai no minä poistuin kyllä hakemaan vettä ja elektrolyyttejä hänelle. Niin ja kävin kyselemässä jo lähimmän lääkärin peräänkin, mutta onneksi ei tärvinut sitten lähteä kuitenkaan. Nyt minua meinaa vähän heikottaa, mutta saattaneehan tuo johtua nälästäkin.

Kello on 7.24. Saavuttiin Chiang Maihin vähän ennen klo 6 aamulla. Bussi dumppasi meidät Esson taakse ja vähän meinasi Kokkolan tyttöä hirvittää kun ei kellään ollut hajua missä ollaan. Onneksi paikalla oli myös ihana ja symppis täti joka kutsui meidät guest houseensa asumaan. Saas nähä millanen paikka on, ollaan nimittäin venattu puolitoista tuntia että saadaan huone. Ja kasilta tuon pitäs tapahtua. Kuvassa huone näytti oikeen hyvältä, mutta yleensähän kuva on vain puoli totuutta, jos sitäkään. No, jos saisi edes ötökättömän huoneen! :) ei pitäisi maksaa kuin 200 bahtia/yö elikkäs noin 5€. Eli 2,5€ per lärvi.

Tänään on Sunday Market. Haluan sinne ihan tosi kovasti, mutta vaikeuksia tuottaa se että ollaan jossain tontun persiissä kolmen kujan päässä kadusta eikä mulla oo hajuakaan mihin tästä pitää lähteä. :D ehkä nämä täällä osaavat auttaa.
Siellä "torilla" pitäisi olla kaikkea käsintehtyä pikkukamaa ja kuulemma ihania nahkajuttuja 10 bahtista ylöspäin. Can't wait! Ensin kuitenkin murua rinnan alle ja pää tyynyyn.

Lisää kuulumisia ja Chiang Main ihastelia tuonnempana! Tässä muutama kuva jostain aivan muualta. :)

Koh Chang taakse jää

Lähtö lähenee. Lähtö Koh Changilta. Oikeastaan meidän piti lähteä jo tänä aamuna mutta vatsatauti yllätti ikävästi. Kaksi minuuttia ennen taxin tuloa juoksin vielä vessaan ja silloin oli vain pakko päättää olla lähtemättä. Huomenna uusi yritys.

Täällä on ollut kivaa. Niin kivaa että ollaan oltu täällä 18 yötä ensi yö mukaanlukien. Näistä tyypeistä, henkilökunnasta ja myista kauemmin täällä olleista on tullut kavereita. On haikeaa lähteä pois. Mutta ei hätää! Päätettiin palata tänne vielä ennen kun lento kotiin lähtee, joten ensi kuussa tavataan vielä. SIITÄ tulee haikeaa kun sitten lähdetään.

Bangkok ja Iida kutsuu. Tahdon nähdä Iidan vielä ennen kuin hän lähtee kotiin. Saatiin täältä Mr. A:lta lista paikoista joissa meidän pitää käydä ennen kuin tullaan tänne takaisin ja näyttää kuvatodisteita. :D

Bagkokin jälkeen mennään varmaan Chiang Maihin. Olen kuullut paikasta pelkkää ylistystä, joten pakko kai sinne on mennä. Tuo ihana minithaikkubrittityttö Swe antoi myös listan paikoista joissa pitää käydä. Chiang Main jälkeen saattaa vuorossa olla Koh Tao ja sitten paluu tänne. Katsotaan! Mikään ei ole suunniteltua eikä pakotettua, siitä pidän. :)

Toratorakakkaa!

Torakka!

Hämähämähäkki!

Hämähäkki!

Verenimijät ja muut ilkiöt

Meillä on täällä jännä ilmiö menossa. Asutaan siis kaikki kolme samassa huoneessa ja yllättäen meillä on siis sama kylppäri. Kylppärin katon rajassa on ilmanvaihtoaukot joista kömpii sisälle ties millaista ötökkää. MUTTA: ainoa joka nuo ötökät kylppäristämme löytää on minä. Aina. Ihan joka kerta. Eiku ei, Olli taisi hokata sen pienemmän hämiksen. Taitavat nuo tykätä minusta ja paljon ja siksi näyttäytyvät minulle. Kylppäristä on löytynyt tähän mennessä kolme jättitorakkaa, pari pienempää torakkaa, suht iso hämähäkki ja mato.

Tänään sitten kun tultiin Bang baosta (viereiseltä rannalta) ja käveltiin huonettamme kohti niin jaloistani luikerteli käärme. Tällä kertaa Olli oli spottaaja, mutta kenen jaloissa se oli? Käärme luikerteli puskaan ja siitä naapuribungalovin seinää pitkin heidän kylpyhuoneeseen. Kiva. Otettiin oikein videomatskua tapahtuneesta.

Sanovat että olemme onnekkaita jos näemme käärmeen täällä, on kuulemma harvinaista. Silti olemme nyt molemmilla reissuillamme sellaisen nähneet. Tämä ei sentään tainnut olla myrkyllinen.

Kuvamateriaalia noista muista ötököistä ei ole. En pidä niistä enkä siksi halua myöskään ottaa niistä kuvia, mutta jos niitä vielä vastaan tulee niin taidan napata muutaman kuvan todisteeksi.

Yksi minua rakastava eläinlajike on hyttyset. Ja ne saamarin hietakärpäset. Eihän se muuten haittaisi, mutta olen allerginen niitten pistoille. Hyttysenpuremat kutiavat päiviä, vaikka laitankin niihin Tiger balmia. Osaan myös unissani raapia ihoni rikki, ihan siis suikaleita ihosta ja nyt tuo yksi kohta jalassani ei ota parantuakseen. Hietakärpäset on vielä pahempia, sillä ne kutiavat enemmän kuin mikään ikinä ja sitten kipeytyvät niin että jos niitä on jaloissa niin kävely tekee kipeää. Onneksi Ao Nangilla sain antibioottirasvaa ja se on niihin auttanut. Niin ja täällä Changilla ei onneksi niitä ole vielä vastaan tullut ja toivottavasti ei tule enää missään.

Vielä sellainen erityispiirre on mainittava että hyttysten ja hietakärpästen herkkua on olleen jalkani. Hyttyset pitvät myös vasemman käteni kyynärpääalueesta ja hietakärpäset myös naamastani. Onneksi oli sitä antibioottirasvaa jo silloin. :)

Laiskoja päiviä

Ei olla tehty juuri mitään. Ekat kolme päivää täällä Gu Bayssa meni riippumatossa maaten ja lukien, välillä altaassa pulikoiden ja syöden. Mahtavaa kun mitään ei ole pakko tehdä. Ei ole velvollisuuksia.

Tykkään tästä paikasta. Ainoana miinuksena täytyy mainita jättitorakat, mutta niistäkään emme ole tehneet näköhavaintoja sitten sunnuntain.

Toissapäivänä saatiin kyyti Lonely Beachille tuolta meijän Sunilta. Käytiin ostamassa Ollille arskat ja sandaalit ja syötiin pizzaa. Hengattiin muitten Gu Bayn työntekijöiden kanssa hetki kun he yrittivät värvätä porukkaa eiliselle snorklausreissulle. Saatiin silläkin reissulla kulutettua neljä tuntia. Käsittämätöntä kuinka aika lentää täällä vaikkei tekisikään mitään.

Eilen oltiin sillä paattireissulla jota snorklausreissuksikin kutsutaan. Reissu maksoi 550 bahtia eli noin 13€. Aika suolanen hinta siihen nähden että kaikki värikäs elämä pinnan alla oli kuollutta. Ei elävää korallia, vain tylsän värisiä kaloja. Ja hemmetisti merisiilejä. Siis paaaaljon merisiilejä.

Pysähdyttiin snorklaamaan kahdessa paikassa ja sitten paineltiin pienelle saarelle jolla oli hiekkaranta. Edelliseen kertaan nähden, eli siis reilun parin vuoden taakse, olimme myös varustautuneet muutamalla alkoholijuomalla joista täytyy mainita itsetehty salmari ja sisufisuhässäkkä. Hyviä olivat, hyvä me! :)

Takaisin tullessa näimme ekan kerran ihan oikean auringonlaskun. Ollaanhan me niitä siellä Lantalla kuvattukin, mutta siellä ja yleensäkin aina rannalta katsoessa pilvet peittävät ne viimeiset hetket. Nyt ei ollut pilviä näkyvissä, joten näky oli aika upea. Harmi että tällä puhelimen kameralla siitä ei hyvää kuvaa saanut, uuden kameran kun jouduin jättämään kämpille pelätessäni että sille tuolla reissulla jotain sattuisi. Ai niin! Ostettiin kertakäyttöinen vedenalainen kamera. Ihan lelu, hajosi jo.

Ollaan tavattu upeita tyyppejä täällä. Paljon ruotsalaisia, lähinnä poikia ja yksi tyttö joka on puoliksi britti ja puoliksi thaikku sekä hänen täällä piipahtanut kaveri joka on puoliksi britti ja puoliksi intialainen. Tai ehkä kokonaan intialainen, asunut kai koko elämänsä englannissa. Olli kehitti hänen kanssaan bromancen, siitä kuvatodiste alla. Niin ja yksi suomalainen tyttö budjaa tuossa melkeen meijän seinän takana ja oli mukana paattireissulla.