Bangkok ja Koh Chang

Bussimatka oli ja meni. Alkumatka oli yhtä helevettiä. Miten voi saada kulutettua samaan matkaan mennessä tunnin ja tullessa yli kaksi? Sitten minibussi vielä kaartaa Krabi townissa saman saakelin matkatoimistoon kuin Lantalle mennessä. Siellä setä meille kivasti kertoo että bussi Bangkokiin lähtee neljältä. Kello on kaksi. Noh, ootellaan ja meneehän se aika siinä ryövääviä apinoita katellessa.

Sitten pihaan kaartaa minibussi. Kyytiin pääsee ranskalainen pariskunta. Kaksi ihmistä siis ja luulen että he pääsivät kyytiin koska ostivat paikasta banaania. Noitten pysähdysten takanahan on vain lypsää turisteilta rahaa yleensä näännyttämällä heidät nälkään odotuttamalla. Ja yllättäen heillä on aina myynnissä ruokaa.

No, kaartaa pihaan toinenkin minivan. Me kolme kyytiin plus kaksi saksalaista poikaa. Ajetaan kaksi minuuttia ja meidät dumpataan taas matkatoimistolle. Pikkusen ärräpäät lentelee tässä vaiheessa. Sitten taas paikalle tulee uusi minibussi. Tällä kertaa rinkat pitää jättää maahan ja istua itse kyytiin ja sitten tyypit summassa sinne niitä rinkkoja heittelevät. Vähän pelotti kun Iidan rinkkaa ei nähty missään. Ajetaan joku kolme tuntia ihan piiiiiip pitkää tietä pitkin Suratthanille. Lyön vaikka pääni vetoa että Krabille tullessa matka kesti vain puolet tuosta.

Suratthanissa huomataan että minibussissamme on yksi ylimääräinen rinkka. Kas, toisen niitä saksalaisista. Iida koittaa soittaa pojalle, ei vastaa. Ruokapaikan työntekijä (ollaan yllättäen ravintolan edessä odottamassa bussia) kertoo että seuraava bussi tuo pojan ja poika saa rinkkansa. Tuli ja sai. Sitten kaverukset huomaavat että toisen tyypin rinkka jäi siihen bussiin joka heidät toi. Känniset apinat.

Suratthanissa päästään vihdoin ihan oikeaan bussiin ja matka voi alkaa. Alan ymmärtää miten ne täällä saa kulutettua 900 kilometriin 18 tuntia. Onneksi bussissa on vessa, vaikken sitä käytäklään. On vain kiva tietää että mahdollisuus on olemassa jos tarve tulee. Pysähdytään kerran ruokatauolle. Bangkokissa olemme klo 5.30. Kävellään Khao San Roadille ja painellaan Mäkkäriin aamupalalle. :D

Kasin maissa saadaan triplahuone My House Guest Housesta. Ah ihanuutta!

Ei mennä nukkumaan, vaan lähdetään keskustaan Central Worldiin ostamaan Iidan kanssa kamerat itsellemme. Kiiralle tähän väliin tiedoksi, että tietoa siitä tulee joskus kun opin sitä käyttämään. :D Mukaan ei lähtenyt Canon vaan yllättäen Fujifilm X10. Oho! Myyjällä oli oppi hallussa, sen verran vakuuttava oli.

Toinenkin päivä meni ostoskeskuksessa, tällä kertaa MBK:ssa ja Siam Centralissa pyöriessä, mitäänhän ei ostettu. :D Oli vain pakko päästä viileään ilmaan, Bangkok oli tukahduttava.

Tänään saavuttiin Koh Changille kahden vuoden tauon jälkeen. Saari on muuttunut ja kasvanut aivan järjettömästi. Lisää asiaa tulee myöhemmin tästä.

Nyt ollaan Gu's Bayssa, saatiin kuin saatiinkin huone. Tämäkin paikka on kasvanut. Huihai.

Kuulen Bangkokin kutsuvan

Huomenna lähdetään Bangkokiin. Matka kestää kevyet 18,5h. Ei muuta lisättävää siihen.

Bangkok kutsuu. Aion ostaa kameran, hyvän kameran ja vähän muutakin. Viikonloppuna aateltiin sitten painella Koh Changille. Laitettiin jo viestiä Facebookissa samaan paikkaan jossa oltiin yötä viimeksikin, että onko heillä tilaa. Pahalta näyttää kun katsoin jo Agodan kauttaa varaustilannetta. Mutta toivotaan parasta että näkevät viestin ja laittavat meille huoneen varaukseen.

Koh Lanta on ollut mukava. Paljoahan me ei tätä saarta olla nähty, mutta ei se haittaa. Tosin tänään aateltiin käydä tuolla pohjoisessa, Saladanissa pyörimässä. Jos Iida vaan heräis. :D

Se tuk tuk

Tässä on se kuva siitä vehkeestä.

Lanta Old Town

Päristeltiin eilen lähes tunti tuk tukin kyydissä saaren toiselle puolelle Old Towniin. Kerron siitä reissusta kohta enemmän mutta pureudun ensin tuohon tuk tukiin.

Tuk tuk on yleensä ainakin tähän asti tarkoittanut minulle sellaista menopeliä jossa mopo-osa on edessä ja sen takana on katoksellinen istuinkoppi noin kolmelle hengelle. Mutta se ei tarkoita sitä tällä saarella, vaan täällä ne ovat sellaisia jossa mopo pn oikealla puolella ja vasemmalla sivussa on vaunu. Ja tuossa vaunussa on vain yksi rengas. Pelottavia vehkeitä siis. Koitan saada kuvan sellaisesta tähän loppuun.

Vanha kaupunki toi minulle mieleen vanhat länkkärit. Samanlainen rakennustyyli, miinus saluunat. Lantan vanhassa kaupungissa oli oaljon putiikeja, suurin osa sitä samaa krääsää myyviä paikkoja, mutta joukkoon mahtui muutama poikkeuskin. Hammock house on yksi niistä. Siellä myydään käsintehtyjä riippumattoja ja -keinuja. On matkakoosta perhekokoisiin ja värejä kaikkea maan ja taivaan välillä. Todella ihana paikka. Luulen että myyjä itse tekee kaikki riippumatot. Ja puhuu hyvää englantia myös.

Toinen poikkeus on Lanta Leather. Aivan ihania nahkalaukkuja, -vöitä ja -sandaaleja myyvä pieni putiikki. Aidosta nahasta kun on kyse, niin hinnatkin ovat lähes Suomen hinnoissa: ihana keskikokoinen nahkalaukku maksoi n. 40-50€. Myös jännittäviä vaatteita oli myynnissä.

Kolmas ihanuus on kahden thaikkuhipin pitämä putiikki jossa on itsetehtyjä vaatteita, koruja, koriste-esineitä ja postikortteja ja vähän muutakin pientä. Hinnat ovat kohtuulliset. Sieltä mukaan lähti rannekoru allekirjoittaneelle. :)

Old town on vain kovin pieni ja nähtävää siellä ei kyllä kovin paljoa ole, harmi. Pari tuntia saatiin kulutettua kun istuttiin 40 minsaa kahvilassa. Tuk tuk -kuski ootteli meitä tuon ajan, meidän majapaikan omistaja hommasi meille tuon kyydin. Edestakainen matka maksoi kolmelta hengeltä 1000 bahtia, eli n. 25€. Eli ihan hyvä diili niin kuskille kuin meillekin.

Matkalla nähtiin paljon Lantan maaseutua ja norsuja myös! Ikävä kyllä nuokin norsut ovat safariyrittäjien vankeina pitämiä ronsuja. :(

Koh Lanta, Thaimaa

Yksi yö takana ja toinen edessä Lantalla. Saari näyttää erilaiselta kuin kuvittelin. Odotin hohdokkaampaa, kuten esim. Koh Samui, mutta olen positiivisesti yllättynyt. Punamultamaaperä värjää jalat heti kun astuu tienreunaan ja matkaajia toki näkee paljon, mutta nuo kaikki taitavat olla reppureissaajia. Ei siis venäläisiä pakettimatkaajia. Sen sijaan saksalaisia ja nimenomaan tyttöjä täällä tuntuu olevan joka neljäs.

Meno on ollut tähän asti rauhallista, saa nähä kuinka tänä iltana sitten käy, onhan perjantai. Makaan ravintolan auringonlasku-katselupaikalla ja siemailen Breezeria. Iida ja Olli hengaavat tuossa ihan lähellä. Nyt on hyvä olla.

Majapaikassamme Ma-Massa ei tule päivisin vettä, joten suihkuttelu on paras jättää aamuin tai iltaan. Vessa onneksi on meillä kuitenkin toiminut koko ajan, naapurin pojilla kävi huonompi tuuri. Maksetaan yhdestä yöstä 350 bahtia per naama, Iida 50 bahtia enemmän kun asustaa "yksiössä". Nuo bambumajat ovat mukavia, sili iltaisin vähän pelkään ötököitä. Tai sitä että ne tulee sisälle.

Eilen kädelläni oli Mc Koppakuoriainen ja olin saada slaagin, en kuitenkaan kiljunut. Ollaan tehty humaani ötököitten poistoväline tyhjästä juomapullosta ja kartasta. Ketään ei tapeta. Ainakaan tähän mennessä ja toivottavasti niin saa jatkua.

En muista kerroinko jo, mutta Tonsailla meillä oli jättisammakko Ollin rinkan alla. Huomattiin se vasta kun oltiin lähdössä. Jatketaan siis tällä samalla sammakkolinjalla kuin tehtiin viime kerrallakin. Silloin Don Detillä meillä oli minisammakko kylppärissä. :) se oli söpö.

Okei, toinenkin yö on nyt takana. Korvatulppien ansiosta nukuin ihan hyvin. Naapurin saksalaiset tytöt vähän meuhkasivat mutta mitäpä tuosta.

Tykkään siitä, että unirytmimme täällä on ihan terveellinen. Jo ennen kymmentä illalla nukuttaa vietävästi ja yleensä olenkin sängyssä viimeistään silloin. Eilen meni myöhään, yhteentoista! Väkisin koitettiin venyttää nukkumaanmenoa ja onnistuihan se. :) Täällä tulee myös herättyä suhteellisen aikasin. Tonsailla heräsin jo seitsemän aikaan, täällä kahdeksan-yhdeksän välillä.

Ao Nang

Lähdettiin Tonsailta aamulla long tail boatilla ja varttia myöhemmin pällisteltiin Ao Nangilla. Hiffattiin kiva kahvila jossa oli ilmainen Wi-Fi ja kas, tunti vierähti! Lassi ja Mari lähtivät bussilla kohti Bangkokia, ovat menossa Chiang Raihin työkaveriaan moikkaamaan ja me jäätiin tänne. Siinä kahvilassa hyvästit heitettyämme mekin sitten jatkoimme matkaa. Ostettiin Tonsailta Lonely Planet (raamattu, ainakin Jonin edellisen reissun raamattu :D) ja siitä opiskeltiin halvat majapaikat. Niitä lähdettiin metsästämään vaan ei löydetty. Sen sijaan löydettiin apteekki. Kirjaimellisesti. Siitä kuva alla.

Löydettiin me majapaikkakin, niin hyvä että ollaan oltu täältä varmaan semmoinen vajaa kolme tuntia poissa sen jälkeen kun tänne saavuimme. Ihana hotellikuolema. Sen aiheuttaja on myös tuo kaiken luovuuden tappaja: internet. Miten paljon iloa voikaan olla ilmaisesta Wi-Fistä?

Käytiin tuossa rantabulevardilla (kyllä, täällä on sellainen) kävelemässä ja pois tullessamme löysimme sen hostellin johon meidän piti alunperin mennä. Sehän on tuossa lähes vastapäätä, mutta kun kylttejä on miljoona niin eihän sitä ihmisen silmä löydä. Ainakaan ajoissa.

Tonsaihan oli ihana reppureissaajien ja kiipeilijöiden paratiisi. Suht alkeellinen ja rento, hiljainenkin. Viidakkoa ja ranta. Tämä taas on jotain aivan muuta. On autoja. On teitä! Uskomatonta että pieni kallionjärkäle voi erottaa kaksi ihan täysin erilaista maailmaa toisistaan.

Ollaan täällä varmaan pari yötä. Sitten poksutellaan paatilla taas jonnekin, ehkä Phi Phille. Kattellaan taas. :)

Lopuksi taas kuvia. Niin ja tämä on kirjoitettu ihan päivänä jolloin on julkaistukin. Jaa eipäs olekaan, ei sitten koskaan mennyt läpi. Uusi yritys 16.1.

Apinoista ja sairastelusta

Koettiin apinoiden hyökkäys. Ei sinänsä että olisivat päälle käyneet, mutta uhkaavia elkeitä kyllä oli. Oltiin aamupalalla tässä majapaikkamme lähellä, kun yllättäen sellainen pieni apina päätti kiivetä meidän yläpuolella olevaa narua pitkin keittiön tiskille ryöväämään banaanin. No, siitäkös viisi muutakin innostui ja piirittivät meidät, olihan meillä ihan herkulliset aamiaiset naamamme edessä. Olli koitti hätistää yhtä kauemmas ja se perskules näytti nättejä hampaitaan. Onneksi tarjoilija näki ahdinkomme ja tuli luudan kanssa hätiin. Apinat juoksivat tien toiselle puolelle metsään, mutta kas vain, ovelina otuksina hiipailivat takaisin.

Tarjoilija heitti kiviä metsän suuntaan, ei siis apinoita, ja niin nuo katosivat taas hetkeksi.
Joku älypääpariskunta näki tilanteen ja mulkaisi rumasti. Nainen lähti ostamaan kaupasta banaaneja ja alkoivat sitte syöttää noita otuksia. Tyhymät! Osaa ne itsekin ruokaa hankkia, tuostahan ne vain oppivat että kyllä ihmisiltä saa ja voi ottaa. Kyllä otti päähän.

Sitten siitä sairastelusta: maataan tässä sängyllä Ollin kanssa. Vatsatauti tai joku semmoinen on vähän hellittämässä. Puhun nyt vain omasta kokemuksestani, Iida ja Olli saavat kertoa omat tarinansa jos haluavat.

Heräsin aamulla ennen seiskaa vatsanväänteisiin. Olli olikin sopivasti vessassa, joten painelin sinne hänen jälkeensä. Tässä 12 tuntia myöhemmin olen oksentanut yhteensä vain neljä kertaa, samoin ripuloinut. Ollilla kävi paskempi säkä (kirjaimellisesti). :D

Mietin tuossa että mistä tämä meille tuli. Ollaan molemmat syöty eilen aamulla koviksi keitettyjä kananmunia (kun apinat päättivät ottaa osansa) ja sitten ollaan juotu isosta tonkasta vettä. Veikkaan sitä vettä, vaikka onkin ihan kaupasta ostettua. Se haisee kummalta ja on seisonut kyllä huoneessamme pari päivää, mutta korkki on visusti kiinni. Mene ja tiedä.

Sen tiedän että kun lämpötila ulkona (ja sisällä) on reilut 30 astetta tämän kosteusprosentin kera, niin tämä reilun 38 asteen kuume ei ole sitä parasta herkkua. Onneksi suihkusta tulee vain kylmää vettä, se vilvoittaa kivasti.

Nyt on hiki!

Sitten vielä pari kuvaa loppuun, puhelimella kun päivittää niin niitä ei tuonne väliin saa. :/ Lopussa on kuva sairastelunaamasta.
Tämä on kirjoitettu eilen 14.1.

Krabi, Railay Beach

Eka päivä ja yö takana ihan oikeassa sängyssä! <3
Saavuttiinhan me sitten Krabille kuitenkin ennen yhdeksää aamulla. Meidät käskettiin ulos bussista jossain pienen kujan päässä sijaitsevan "matkatoimiston" luona ja työnnettiin rinkat käteen. Matkatoimiston nainen antoi meille jo kolmannet Joint ticket-tarrat tälle reissulle ja sitten jäätiin oottelemaan taas autokyytiä rantaan tai satamaan. Nuo tarrat käyvät matkalipuista. Ihan käteviä, mutta saa pelätä että lähtevät irti vaikka aika hyvä liimapinta niissä onkin.
Autoja tuli matkatoimiston pihaan noutamaan kyytiläisiä. Oli Koh Phi Phille menijöitä, Krabi towniin menijöitä sekä me Railay beachille ja Ao Nangille matkaajia. Muut saivat kivat ilmastoidut minibussit, eli pakettiautot, mutta koska ollaan me niin meitä tultiin hakemaan vähän toisenlaisella ilmastoidulla autolla.

Kyyti oli silti oikein hyvää. Matkalla tajusin Krabin hehkutuksen. Eteen avautui aivan mielettömiä maisemia. Kallioita toistensa perään, joilla kasvoi rehevä ööö... Metsä?

Kuski neuvoi meidät laiturille ja sitten saatiinkin pian kyyti Railaylle sellaisella pitkähäntäveneellä, long tail boatilla. Kyydissä oltiin me, neljä paikallista, sekä nuori pariskunta joista toinen oli paikallinen ja toinen länsimaailainen, sekä heidät aivan valloittavan suloinen tytär. Söpö kuin mikä.
Vene ajoi rantaan Railayn itäpuolelle, joten me lähdimme lompsimaan länsipuolelle rinkkoinemme. Jonkun resortin läpi käveltyämme pääsimme hiekkarannalle. Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Aaaaah! Iidalle pirautettiin ja hän kertoin olevansa Tonsai beachilla, viereisellä rannalla joka näkyi siltä rannalta kolla olimme, mutta koita erotti kallio. Iida kertoi että laskuveden aikana kallioita pitkin voi kävellä rannalta toiselle, mutta vielä ei ollut sen aika, joten taas paatin kyytiin. Pulitettiin 100 bahtia per naama että päästiin matkaan heti. Siellä se Iida meille rannalla huitoi. Vihdoinkin oltiin perillä! :)
Päästiin onneksi samaan majapaikkaan kuin kaveritkin. Ollaan siis Paasook Resortissa ja maksettiin Ollin kans viidestä yöstä 3000 bahtia yhteensä. Ois ehkä halvempiakin jostain löytynyt mutta äh!

Mahtava tunne kun vihdoin näki sängyn, suihkun ja vessan ja tiesi että näistä ei tarvitse luopua viiteen päivään. Niinpä paineltiin suihkuun, syömään ja päikkäreille. Ah!
Ai niin. Täällä Railaylla, ainakn täällä Tonsailla on apinoita. Paljon apinoita. Pelkään niitä. Kävelin eväskassini kanssa niitten ohi ja onneksi tajusivat kuitenkin jättää minut ja meidät rauhaan. Jos tänään vaikka koittaisin ottaa niistä kuvan.
Kello on paikallista aikaa 6.32. Makaan hyttyssuojan ja silkkimakuupussini alla tuulettimen pyöriessä katossa enkä saa enää unta joten kirjoitan tätä. Pitäisi kurkata ulos, jos vaikka näkisi auringonnousun vaikken edes tiedä näkyykö se tälle puolelle. Pitäisi juoda enemmän vettä. Pää meinaa olla kipeä.
Meidän suihkusta on kivat maisemat:

Vihdoinkin alkaa tuntua todellidelta tämä. Pari päivää meni sumussa, ja kerkesin jo miettiä että mitä minä taas teinkään, mutta nyt taas tuntuu siltä että oli aivan oikea päätös lähteä taas reissuun. Vaikka hyttyset ovatkin jo kerenneet syödä mua. Paljon. Pahin paikka tällä hetkellä on kantapäästä, lähes jalkapohjasta. Oliko ihan pakko?

Perillä!

Nyt ollaan mekin Ollin kans täällä Thaimaassa. Väsymys on ennenkuulumaton: ollaan molemmat nukuttu kunnon yöunet viimeksi sunnuntai-maanantai välisenä yönä. Ja nyt käydään torstaita.
Lähdetiin Kokkolasta tiistaina klo 2.25 junalla ja oltiin Helsingissä ysiltä aamulla. Treffattiin kavereita ja kulutettiin aikaa. Linnulle erikoismaininta kun tuli kentälle asti meitä saattamaan ja otti meidän takit huomaansa, kiitos siitä! :)
Lento lähti 16.40. Tai piti lähteä, mutta myöhästyi tunnilla. Lento meni hyvin, ruoka taas vaan sopivasti sattui olemaan riisiä ja kanaa aasialaiseen tapaan. Kiva. Enhän minä tule kuin vain kolme kuukautta syömään sitä. Nam. Joo ei.
Kun laskeuduttiin Suvarnabhumin kentälle aamulla ennen kahdekaa paikallista aikaa, jännitys oli aivan järjetön. Paljon kovempi kuin edellisellä kerralla. Koko matkan kärsin jostain ihmeellisestä jatkuvasta vessahädästä ja olin aivan varma että kun päästään Bangkokiin, joudun heti lähteä lääkäriin virtsatietulehduksen takia. Mutta onneksi se olikin vain jotain psyykkistä! :D kun oltiin päästy passintarkastuksesta ja saatu 60 päivän leimat passeihin, pissahätä oli tiessään. Teitä kaikkia varmasti hirveästi kiinnostaa, mutta pakko oli jakaa kun pelotti niin pirusti.
Olli sai vähän erilaisen leiman ja ainakin minä kerkesin siitä jo vähän panikoida. Maahanmuuttovirkailija kuitenkin sanoi että "no problem" kun sille passejamme ja leimojamme esiteltiin ja häneen sitten myös luotamme. On meillä kuitenkin se tärkein leima samanlainen. Poistua pitää 9.3 mennessä, minne, sitä ei tiedä vielä. Katellaan. :)
Päästiin kentältä taxilla kun ei jaksettu enää säätää junien kanssa. Kyyti maksoi kaiken kaikkiaan 400 bahtia. Ja tietullit piti myös maksaa, mutta ei ne juuri mitään maksaneet.
Khao san roadilla oltiin ennen kymmentä aamulla. Paineltiin kaupan kautta matkatoimistoon ja varattiin liput samalle illalle Krabille. Sillä samalla reissulla ollaan edelleen: kirjottelen tätä tekstiä puhelimeni muistioon jossain tontun pyllyssä noin 60 muun matkaajan kanssa. Tai oiskohan näitä jopa 100? Mene ja tiedä. Meidän piti saapua Suratthanille, mutta ei tämä ihan siltä näytä. Bussin kohti Krabia pitäisi lähteä vartin päästä, sitten ollaankin tunti odoteltu.
Mutta palataan Khao sanille. Oli ihan järjettömän vaikeaa keksiä tekemistä kahdeksaksi tunniksi kun ei ollut majapaikkaa ja väsytti aivan käsittämättömän paljon. Palloiltiin ympäriinsä. Käytiin netti"kahvilassa" Skypettämässä ja tunnin jalkahieronnassa nukkumassa. :D syötiin kahteen kertaan ja hengattiin jossain baarissa. Bussi Krabille lähti klo 18 ja meitä tultiin matkatoimistosta hakemaan. Bussikyyti oli kamalaa höykkyytystä.
Jahas, nyt päästiinkin Krabille vievän bussin kyytiin. Huhujen mukaan meidän pitäisi olla perillä klo 9. Jepjep.
Aamu valkenee. Toivottavasti kaverit ovat vastassa. Taidanpa heittää Iidaa viestillä.
Prioriteetit tällä hetkellä: suihku, ruoka, uni, sähkö.
Tämä teksti on kirjoitettu eilen, eli 10.1. :)

Jännitys kasvaa

Huh huh huh. Yöllä lähtee juna klo 2.25. Huihai. Puhalluttaa ja huokailuttaa kauheasti. Jännittääkin sopivasti ja mietin koko ajan että mitähän olen unohtanut.

Meinasin kirjata tänne listan että mitä otan mukaan mutta en taida kehdata. :D
Rinkka painoi vain 6,5kg kun eilen punnitsin. Hyvä homma, poistin sieltä kuitenkin vain kaksi asiaa jotka yhteensä painoivat varmaan 200g. Että kannatti.

Vielä on pari asiaa tehtävänä: tyhjentää puhelin kuvista ja poistaa sieltä muutakin turhaa tavaraa. Niin ja passin skannaus. Ja panikointi.

Ko Tao / Iida

Jaa pitäisköhän sitä tänne kertoa, että pääsin perille Bangkokkiin omalta kohdaltani vallan hyvin menneen lennon (vieressä oleva pariskunta oksenteli vuorotellen) jälkeen. Passiin napsahti 60pvän viisumi ja hetken kentällä pyörittyäni sain ostettua paikallisen pre paid -liittymän, otin yhteyden Lassiin ja sovittiin et nähdään jossain Khao Sanin huudeilla neljän aikoihin. Mulla oli siis muutamia tunteja käytettävänäni ja koska sisällä lentokentällä oli varmasti miellyttävämpää kuin Khao San roadilla otin pienet torkut joiden jälkeen aloin pohtimaan että miten sitä matkustaisi keskustaan. Hetken haahuilun jälkeen mut neuvottiin etsimään bussi laituri nro 3. Kun kyseistä laituria, tai mitään muutakaan laituria sen puoleen, ei matkanjärjestäjien bussien seasta löytynyt kysäisin neuvoa toisaalta ja sillä kertaa mulle infottiin, että kyseinen on bussi on peruttu. Se oliko tää joku uuden vuoden knikki ei mulle selvinnyt vaan hyppäsin sitten lähijunaan (20baht) joka vei mut Bangkokin keskustaan (30min) johonkin MBK:n lähettyville. Olin onneksi napannut lentokentältä fanta greenin lisäksi myös edes honkinmoisen Bangkokin kartan, mutta sehän ei toki estänyt mua lähtemästä väärään suuntaan. Etsin bussipysäkkiä miltä olisin voinut napata kyydin Khao Sanille ja pysäkkejä kyllä löytyi, mutta pelkät bussinumerot ei mulle paljoa kertoneet. Kun kaverini sitten soitti et täällä ollaan missä sinä-puhelun, päätin vain napata taksin ja hurauttaa demokratia monumentille (jos pyydän kyytiä Khao Sanille on se aina kalliimpaa).

Ensitöiksemme selvitettiim mahdollisuudet päästä jatkamaan matkaa jo samana iltana. Tokasta paikasta tärppäsi ja ostettiin liput ko Samuille, lähtöön kolmisen tuntia. Käytiin syömässä ja hakemassa vähän evästä, sitten alkoi bussikyyti kohti etelää. Sain nukuttua jonkin verran, mutta aika katkonaista se oli. Aamuyöllä kun meidät jätettiin johonkin odottelemaan toista, satamaan vievää bussia, alkoi pikkuhiljaa hahmottua se fakta että meidän olis kannattanut ottaa kyyti ensin Krabille aikataulujen soljuvuuden suhteen... No siinä vaiheessa oli jo turha itkeä ja matka jatkui ensin satamaan ja siitä maailman hitaimmalla venekyydillä Samuille. Koska oltiin tultu siihen tulokseen et Samui ei sittenkään oikein nappaile niin ostettiin liput venekyydillä ko Taolle. Uuden vuoden aattonahan paateille oli aika tunkua ja liput törkeän ylihinnoiteltuja. Oi oi sitä jälkiviisauden tuskaa. Liput kuitenkin oli ostettava. Meidän lähtö klo 17 jätti muutaman tunnin aikaa joten syötiin ja kierreltiin vähän lähistöä. Sitten päästiin isoon speedboattiin just ennen kuin taivas repesi. Vene ahdettiin ihan täyteen juhlijoita eikä istumapaikkaa ensimmäiselle välille herunut. Sitten olikin vuorossa sellasta kyytiä että huh huh :D näin rehellisesti sanottuna elämäni hurjin laivamatka. Aallot oli parimetrisiä, ulkona pilkkopimeerä ja välillä tuntui, että paatti oli jo auttamattomasti kyljellään. Ko Phanganille päästyämme suurin osa juhlaväestä purkaantui ulos ja meidän lisäksi veneeseen jäi vain kourallinen matkaajia. Valmistauduin jo samanmoiseen koettelemukseem, mutta liekö johtunut istumapaikoista vai mistä tää väli meni paljon paremmin ja siinä keinuessa jopa torkahdin. Taolla oltiin kasin aikoihin illalla ja siitä alkoi yöpaikan metsästys. Lopulta päädyttiin 8hlön dormimajoitukseen ja kuinka ollakkaan kaikki eri huoneisiin. Vuoden vaihtuessa kilisteltiin rannalla minkä jälkeen väsynyt matkaaja vaati unta, ei siis kovin villit menot, mutta ei se haitanne.

Seuraavana päivänä löydettiin nykyinen majapaikkamme Sairee beachin toisesta päästä ihan Koh Tao Diversin (missä Lassi on sukelluskurssilla) läheltä. Ollaan myt buukattu itsemme siihen ainakin sunnuntaihin asti. Viime päivät on mun ja Marin osalta kuluneet lähinnä rannalla lötköttäen ja lueskellen. Vähän rantakatua käppäillen, mm. ne läpsyttimet piti hankkia ja sen onnistuinkin olikohan eilen vai toissapäivänä tekemään. Lassin kurssi loppuu tänään ja saas nähdä mitä sitä huomenna sitten keksitään. Tarjollahan täällä olis vissiin vaikka mitä.

Sitten vielä kuvia ilman kuvausta ja varmaan väärässä järjestyksessä sillä tämän mitenkään muotoileminen ei näköjään kännykällä oikein onnistu.