Kun viime keväänä erään epämiellyttävän ja kylmän räntäsateisen ulkoilun jälkeen klikkasin itselleni lentolipun Seattleen moni kysyi miksi sinne? En osannut tuolloin selittää asiaa ymmärrettävästi, en täysin osaa vieläkään, ehkä siinä kulminoituu pienenä tapaamieni sukulaisten kotipaikka, monet monet popkulttuurin vaikutukset niin musiikissa kuin tv-sarjoissa, yksi mulle tärkeä hautapaikka, vähäinen tieto ympäröivästä upeasta luonnosta, valaat.... mutta sen tiedän etten olisi parempaa paikkaa voinut valita. New York oli kiva ensikosketus USA:han ja mahtava reissu ystävän kanssa, mutta ei se kaupunkina saanut mussa aikaa suurempia tunteen paloja.
Seattlessa sen sijaan oli jotain mun sielulle ihan uudenlaista, tiukasti kotoisaa, turvallista ja kaipuuta jo ennen lähtöä aiheuttavaa. En osaa kuvailla sitä paremmin kuin kotoisana ja tunteena siitä, että täällä voisi olla onnellinen.
Eli, tykkäsinkö paikasta? Kyllä. Enemmän kuin uskalsin edes kuvitella.
Lähtisinkö uudelleen? Kuten ehkä arvata saattaa, jos mulla olis tarpeeksi pokkaa en olis edes
tullut takaisin paluulipun määräämänä päivänä. Ja lähdenkin uudelleen jos vain henki pihisee. Vielä on paikkoja näkemättä ja asioita kokematta.
Seuraavaksi kuvaoksennus.
Pioneer Square ja yksi toteemipaaluista lähempää.
Osuin sattumalta (yhtä froyo paikkaa etsiskellessäni) Seattlen korkeimpaan rakennukseen jossa on myös näköalatasanne 73.kerroksessa. Päivä oli kirkas ja näkymät avaituivat kauemmaksi kuin kameralla ylsi.
Joka paikassa olis niin vihreää, naapurustojen kadut oli viihtyisiä ja tutkimaan huutavia.
Viretta parkissa aamulla kahdeksalta alkoi jo auringon polte tuntua. Puiston penkit toimivat Kurt Cobainin muistomerkkeinä. Ja entinen talo on ihan vieressä.
Pike Place Marketilla oli liikaa ihmisiä, näin kuitenkin kuuluisan kalan heittelyn ja jonotin jääteeni lähellä sijaitsevasta ensimmäisestä Starbucksista.
Upeasta luonnosta ja vuoristomaisemista pääsi vielä lähemmin nauttimaan pienen bussimatkan päähän Snoqualmieen. Fallsit komeili kauan sitten Twin Peaksin alkuteksteissä, näin kesällä ja livenä ne vain oli paljon upeammat.
Gassworkx parkissa olis vanhoja tehtaanpiippuja kuvattavana, mulle tuli näistä mieleen jokin studio Ghiblin elokuva.
Lauantaille olin jo Suomesta käsin varannut itselleni liput Rat City Rollergirlsien derbymatsiin. Ja voi luoja kun oli siistiä! Tässä urheilulaji jota mäkin jaksan seurata :D Ja oli tämäkin kokemuksena erilainen, ennen pelin alkua kentälle saapui nuori nainen esittämään kansallislaulun ja tauolla dj soitti musaa ja ihmiset oikeasti tanssi tuolla katsomossa.
Why I love America part 1
wtf?
Se kuuluisa näkymä Kerry view pointilta. Tämä löytyy suurimmasta osasta postikortteja ja mm. Frasierin ikkunan takaa. Päivä oli jälleen kirkas minkä vuoksi myös jopa mt.Rainier näkyy taustalla.
Tällainen peikko väijyi yhden sillan alla. Raukkaparka näyttää vähän siltä kuin olisi itkenyt.
Niin amerikkalaista. Ihana katu.
Nämä portaat johti alas Viretta Parkiin.
Mistä tämä penkki löytyi.
Jälleen ollaan Snoqualmien/North Bendin tienoilla.
Vanhoilla junaraiteilla oli vanha veturi sekä erilaisia vanhoja junavaunuja näytillä.
Koska rekkari. 4real.
The famous cherry pie. Nom nom oli hyvvää.
North Bend oli aivan tavattoman kaunis pieni kaupunki. En kestä.
Todistusaineistoa aikaisemmalle.
Seattlen ulkopuolella tienvarret näytti kutakuinkin tältä. Vaikka tiesinkin että joo vehreää on, niin todellisuus yllätti mut.
Erään naapuruston asutusta.
Space Needle lähempää ja alavinkkelistä.
Yhtenä viimeisistä illoista olin jo vaihtanut keskustan hotelliin ja tää auringonlasku värjäsi taivaan.
Lake Unionilla kelpasi paistatella kuumaa kesäpäivää. Yksi näinen bikinit päällä vietti työpäivää toimiston sijaan veneessä, ei yhtään huono ratkaisu.
Vaikka rokki ei kuulukaan museoon niin kävin silti kattelemassa juttuja EMP:ssä.
Yksi isoimmista siksistä.
Kulkukortti säilyy seuraavaan visiittiin ja sain myös Sephoran pistekortin vaikken paikallinen ollutkaan, jei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti