Kutinaa

Kyllä se siltä näyttää että jostain trooppisesta taudista tässä on kyse. Pääsiäinen meni sairastaessa ja sunnuntaina päätin mennä yhteispäivystykseen sillä jalkapohjani ja kämmeneni olivat tulipunaiset ja pirun kutiavat. Odotin päivystyksessä yhteensä seitsemän tuntia!

Kutina alkoi sunnuntaina, heräsin siihen ja siitä lähtien se on ollut sietämätöntä. Raapiminen ei auta, ainoa mikä auttaa on kylmä vesi. Nytkin istun ja lilluttelen jalkoja vedessä.
Olin istunut odottamassa reilun tunnin kun joku laboratorion muikkeli tuli ja imaisi verta käsivarrestani. Siitä lähes kaksi tuntia myöhemmin pääsin lääkärille, joka yllättäen ei oikein tuntunut uskovan minua kun puhuin denguekuumeesta. Verikokeiden tulokset eivät olleet tulleet, joten sain taas mennä odottamaan aulaan. No, lääkärillä loppu vuoro kymmenen pintaan illalla ja minä nökötin penkilläni vielä klo 23. Toinen lääkäri kutsui minut vihdoin sisään ja taas kerroin oireistani ja lukihan tuo tyyppi edellisen lääkärin kirjoittaman tarinankin. Ja katsoi ne verikokeiden tulokset.

Sanoi, että veriarvot näyttävät siltä juuri kuin kuuluukin jos minulla on dengue tai malaria. Kivakiva. Sain reseptin että saisin apua kutinaan ja taas sain odottaa labran väkeä jotta saisivat ottaa minusta lisää verta. Malariatesti otetaan sormenpäästä, mielenkiintoista.

Soitin tänään maksa-arvojeni perään kun se oli ainoa mistä tulokset jo sai. Kivasti on maksa-arvot koholla, joten se malaria ei olekaan niin epätodennäköinen. Lääkäri sanoi silloin sunnuntaina että jos maksa pettää niin kämmenet ja jalkapohjat kutiavat. Kiva! Mutta malariaan ei kuulu iho-oireet, vaan dengueen kuuluu. Huomenna pitää soittaa lääkärille noista maksa-arvoista.

Oli virkivtävää että toinen lääkäreistä jopa uskoi minua ja otti tosissaan. Positiivista.

Tämmönen tuliainen!