lauantai 2. maaliskuuta 2013

Elefantteilua

Reissuun lähtiessämme oli yksi Anniinan päätoiveista elefantilla ratsastaminen. Chiang Maissa siihen tarjoutui oiva mahdollisuus.

Mutta meillä oli yksi kriteeri.

Itse olen lukenut ja seurannut hieman uutisia Thaimaan turismista ja tiedän sen, että norsubisneksellä tehdään tässä maassa rahaa rumalla tavalla. Norsuja mm. pidetään nälässä, kytketään kettingillä maahan, päähän laitetaan "suitset" joissa on piikit, jotka uppoavat elefantin ihoon (jotta sitä olisi helpompi ohjata eikä sille tarvisisi opettaa käskyjä) ja piiskataan tottelemaan ihmistä. Turisteja kierrätetään norsuilla niin monta kertaa päivässä kuin vain keretään.

Tätä bisnestä emme midään tapuksessa halunneet tukea. Niinpä etsimme parinakin päivänä vaihtoehtoista elefanttipuistoa.

Onnekas sattuma kävi kun muutettuamme asumaan Secret Learningiin tapasimme nuorenparin, jotka olivat käyneet norsuilemassa pelastettujen elefattien luona. Siispä päätimme painella sinne itsekin.

Tälle kyseisellä paikalle myi lippuja vain muutama toimisto. Mennessämme yhteen (josta kuulimme tapaamaltamme parilta) ei heillä ollut edes esitteitä kyseisestä paikasta. Syy oli se, että omistaja ei hallut liikaa turisteja tulevaksi, sillä hän halusi antaa elefanttien myös olla välillä rauhassa.

Norsut olivat kaikki pelastettu Bangkokista, Khao San Roadilta. Itse sielä usein kulkeneena on vaikea kuvitella sinne sekamelskaan, keskelle suurkaupunkia norsuja. Paljon niiden oloista Bangkokissa kertoo se, että norsu, jolla itse ratsastin oli saanut auton kylkeensä ja sen vuoksi pelkäsi kauheasti mopoja ja autoja. Nykyinen omistaja oli ostanut norsut pois ja tuonut ne tunnin ajomatkan päähän Chiang Maista.

Niinpä sunnuntai-aamuna minibussilla päräytimme pelastettujen norsujen luo! Paikalla oli kahdeksan aikuista norsua ja yksi pikkuinen joka oli vain 6kkn ikäinen.Saimme heti päällemme komeat "uniformut". Sitten seurasi parin tunnin tutustuminen elefantteihin ja käskyjen opettelu. Jokainen kahdeksan hengen ryhmästämme sai vuorollaan kivetä elefantin selkään ja tehdä pikku kierroksen sen kanssa.

Ronsuja ohjastettiin käskyin. Kun sen viereen meni ja huusi "Song sum!" niin otus nosti jalallansa sinut selkäänsä. Samalla tuli ottaa korvasta tiukasti kiinni ja vetää sekä hiukan hypätä, että pääsi kunnolla niskaan istumaan. Ja huh huh, että norsun selässä ollaan sitte korkealla.

Elefantit osasivat käskyt; eteen, taskse, pysähdy, käänny, alas ja pari kikkaa vielä päälle. Norsuilla on tosi pienet korvan reiät ja kuulevat siksi melko huonosti, joten niille on tosissaan hudettava ja kovaa. Kun koittaa saada sitä kääntymään niin on sitä myös potkaistava kantapäällä rintalihaksen kohdille ja lujaa myös. Pelkäsin itse alkusi satuttavani norsua, mutta opastaja kertoi, että norsu tuskin edes huomaa painoani niskassaan saati potkua jos vain vähän sitä jalalla.

Siinä sitten opeteltiin eri komennot (eiväthän ne juuri mitään välittäneet vaikka kuinka huusi ja potki. Anniinan olessa selässä päätti norsu lähteä juomaan ja kylpemään. Siinä sai Anniinakin sitten kylvyn samalla) ja syöteltiin banaaneja heille. Pikkuinenkin saapui äitinsä kanssa paikalle ja sille piti banaanit kuoria kun se ei vielä saanut purtua kuoria rikki!
Seuraavaksi vuorossa oli lounas ja sitten itse pääasiaan. Jokaiselle annettiin oma norsu ja Anniinallahan kävi sen verran hyvä tuuri, että sai äidin ja sehän tiesi sitä, että tämä pikkuinen juoksenteli koko ajan jaloissa.

Mukana olleen amerikkalaisen perheen isä sai kaikista isoimman miespuolisen yksilön joka paikalla oli. Ja se oli iso! Pään verran isompi kuin yksikään muu norsu paikalla. Siitä lähdimme sitten jonossa painelemaan viidakkoon. Omani ja tuon isän norsu päättivät sitten pakolla ohittaa koko sakin mikä näin ekaa kertaa selässä olleelle toi kovasti jännyksen paikkoja. Viidakosta ulos tullessamme oli edessä avautuva vuoristoinen maisema huikea. Anniinalta ei kannata siitä kysyä, sillä oli kuulemma sen verran paniikkia kyydissä pysytellessä, että meni vähän maisemat ohi.

Viidakon jälkeen matkasimme joelle uittamaan ja pesemään norsuja. Kun päästiin veteen löivät kaikki kärsäkkäät pötköllensä veteen. Mukana kulkeneet opastajat toivat ämpäreitä ja harjoja. Siinä sitten heiteltiin vettä elefanttien päälle ja harjattiin heidät puhtaiksi. Pikkuinen sukelteli innoissaan jo leikki koko ajan.

Aikamme joessa oltuamme oli edessä paluu matka. Se sujui pää osin mukavasti paitsi, että omani oli tosiaan saanut autosta kylkeensä Bangkokissa ja oli koko ajan hermostumassa ku autoja tai mopoja meni ohitse. Opastaja kuitenkin aina tällöin halasi elefantin kärsää ja johan rauhoittui hän jo.

Saimme mukaamme CD:llisen kuvia, jotka oma oppaamme oli ottanut ja ostimme vielä 10kpl oikein kuvaajan ottamia kuvia.

Päivä oli todella huikea! Itse tykästyin näihin jätteihin aivan valtavasti. Ja niin ihastui Anniinakin. Anniina oli meistä se, joka halusi tämän tulla tekemään ja voin sanoa itsekin, että oli kyllä kokemisen arvoista! Todella upeita eläimiä!

Tämä oli meidän "Elämysrahaston" käyttökohde! Kiitos sitä! Ü























7 kommenttia:

  1. Onpa mahtava kerrankin lukea vastuullisista turisteista, jotka ovat oikeasti ottaneet selvää ja nähneet vaivaa sen eteen, etteivät tuo kyseenalaista eläinten viihdekäyttöä. Respect! Ja oli varmasti huikea kokemus (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missään nimessä ei haluttu rääkätä enempää niitä raukkoja jotka ovat pienestä asti kärsineet, joten tuo oli ainoa vaihtoehto. :) en tiedä onko kuvitelmaani vain, vai oiskohan Chiang Maissa toinenkin tuollainen paikka.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. http://www.saveelephant.org/ Tämä paikka löytyy läheltä Chiang Maita myös (: Tuonne olemme itse menossa pariksi viikoksi tekemään vapaaehtoistyötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi! Me nähtiin tuon paikan toimisto, mutta se oli kiinni kun kuljettiin ohi. Sitten saatiinkin tietää tuosta toisesta paikasta jo tuo unohtui. Vaikuttaapas upealta tuokin! :) voisin harkita meneväni tuonne seuraavalla reissulla.
      Nauttikaa kovasti! :)

      Poista
  3. en kestä tota pikkuelefanttia! ja ihana että tuommoisiakin paikkoja löytyy, missä oikeasti välitetään eläimen hyvinvoinnista. :)

    VastaaPoista