Krabi, Railay Beach

Eka päivä ja yö takana ihan oikeassa sängyssä! <3
Saavuttiinhan me sitten Krabille kuitenkin ennen yhdeksää aamulla. Meidät käskettiin ulos bussista jossain pienen kujan päässä sijaitsevan "matkatoimiston" luona ja työnnettiin rinkat käteen. Matkatoimiston nainen antoi meille jo kolmannet Joint ticket-tarrat tälle reissulle ja sitten jäätiin oottelemaan taas autokyytiä rantaan tai satamaan. Nuo tarrat käyvät matkalipuista. Ihan käteviä, mutta saa pelätä että lähtevät irti vaikka aika hyvä liimapinta niissä onkin.
Autoja tuli matkatoimiston pihaan noutamaan kyytiläisiä. Oli Koh Phi Phille menijöitä, Krabi towniin menijöitä sekä me Railay beachille ja Ao Nangille matkaajia. Muut saivat kivat ilmastoidut minibussit, eli pakettiautot, mutta koska ollaan me niin meitä tultiin hakemaan vähän toisenlaisella ilmastoidulla autolla.

Kyyti oli silti oikein hyvää. Matkalla tajusin Krabin hehkutuksen. Eteen avautui aivan mielettömiä maisemia. Kallioita toistensa perään, joilla kasvoi rehevä ööö... Metsä?

Kuski neuvoi meidät laiturille ja sitten saatiinkin pian kyyti Railaylle sellaisella pitkähäntäveneellä, long tail boatilla. Kyydissä oltiin me, neljä paikallista, sekä nuori pariskunta joista toinen oli paikallinen ja toinen länsimaailainen, sekä heidät aivan valloittavan suloinen tytär. Söpö kuin mikä.
Vene ajoi rantaan Railayn itäpuolelle, joten me lähdimme lompsimaan länsipuolelle rinkkoinemme. Jonkun resortin läpi käveltyämme pääsimme hiekkarannalle. Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Aaaaah! Iidalle pirautettiin ja hän kertoin olevansa Tonsai beachilla, viereisellä rannalla joka näkyi siltä rannalta kolla olimme, mutta koita erotti kallio. Iida kertoi että laskuveden aikana kallioita pitkin voi kävellä rannalta toiselle, mutta vielä ei ollut sen aika, joten taas paatin kyytiin. Pulitettiin 100 bahtia per naama että päästiin matkaan heti. Siellä se Iida meille rannalla huitoi. Vihdoinkin oltiin perillä! :)
Päästiin onneksi samaan majapaikkaan kuin kaveritkin. Ollaan siis Paasook Resortissa ja maksettiin Ollin kans viidestä yöstä 3000 bahtia yhteensä. Ois ehkä halvempiakin jostain löytynyt mutta äh!

Mahtava tunne kun vihdoin näki sängyn, suihkun ja vessan ja tiesi että näistä ei tarvitse luopua viiteen päivään. Niinpä paineltiin suihkuun, syömään ja päikkäreille. Ah!
Ai niin. Täällä Railaylla, ainakn täällä Tonsailla on apinoita. Paljon apinoita. Pelkään niitä. Kävelin eväskassini kanssa niitten ohi ja onneksi tajusivat kuitenkin jättää minut ja meidät rauhaan. Jos tänään vaikka koittaisin ottaa niistä kuvan.
Kello on paikallista aikaa 6.32. Makaan hyttyssuojan ja silkkimakuupussini alla tuulettimen pyöriessä katossa enkä saa enää unta joten kirjoitan tätä. Pitäisi kurkata ulos, jos vaikka näkisi auringonnousun vaikken edes tiedä näkyykö se tälle puolelle. Pitäisi juoda enemmän vettä. Pää meinaa olla kipeä.
Meidän suihkusta on kivat maisemat:

Vihdoinkin alkaa tuntua todellidelta tämä. Pari päivää meni sumussa, ja kerkesin jo miettiä että mitä minä taas teinkään, mutta nyt taas tuntuu siltä että oli aivan oikea päätös lähteä taas reissuun. Vaikka hyttyset ovatkin jo kerenneet syödä mua. Paljon. Pahin paikka tällä hetkellä on kantapäästä, lähes jalkapohjasta. Oliko ihan pakko?